Guess who's back?

Tittidii. Nyt minä sen tein, otin itseni pois arkusta ja nousin ylös, kävelin koneelle ja avasin bloggerin. Ette voi uskoa, kuinka suuri tiiliskivi mun harteilta juuri tippui pois. 

Jotta kirjoituksista ei tulisi maratooneja, niin kerron jälleen kerran tiivistetysti viime aikojen kuulumiset, jotta saan aikaa kiinni.

Harjoiteltiin jokunen viikko sitten puomien ylitystä..

Syksyn takia hepat ovat joutuneet olemaan inhottavan paljon sisällä, koska pesuista huolimatta, tarhat ovat kamalassa kunnossa, ja niin on hevosten jalatkin. Ystävämme Santtu vaihtoi omistajansa kotitallille, ja näin ollen tallia 'pyörittää' enään minä ja Marit. Tallikaverina toimii siis enään Reiska.

Ratsastuksessa olemme edistyneet mukavasti, niin taivutuksissa kuin ravissakin, laukkoja ollaan saatu nostettua jo kentällä, mutta neljää askelta enempään ei tunnu olevan mahdollisuutta vielä, kun liike on niin suuri ja 'aidat kaatuu päälle'.

Käytiin kentällä viimeksi viime sunnuntaina, jolloin Jusukin pääsi pitkästä aikaa mukaan katsomaan, kuinka kehitystä oli tullut. Koska pojat ovat joutuneet olemaan normaalia enempi sisällä, riitti virtaakin mukavasti. Ratsastuksen välissä nousin selästä pois ja irtojuoksutin Kaapoa, jotta saatiin laukkaakin harjoiteltua hiukan. Sitten kun ylimääräiset pöllöenergiat oli saatu pois, kipusin selkään takaisin. 

Oltiin menemässä loppuraveja, kunnes yhtäkkiä ympyrällä kaapu kompastui etusillaan ja minä lensin selästä maahan oikean 'olan yli' maahan pää edellä, ja Kaapo kaatui kyljelleen viereen. 

Mulla meni ilmat pihalle, Jusu otti Kaapon ja rauhoitteli tätä, kun minä kiljuin, kirosin ja paruin maassa valittaen kipuja. Ei, minulla ei ollut kypärää päässä. Kyllä, minulla on jatkossa kypärä päässä. Naamani tuli ruhjeille, ja koko oikeaa puolta sekä pääkoppaa särki niin paljon, että tuntui jääneensä jyrän alle. Vietiin Kaapo talliin takaisin, varusteet pois ja lähdettiin heti Terveyskeskukseen, josta sain erittäin epäammattimaiselta lääkäriltä lähetteen Tayssiin. 

Ensiavussa minut otettiin välittömästi lepäämään, otettiin verikokeita, röntgen, ultraääni ja kaikki mahdolliset muutkin toimipiteet. Jouduin jäämään yöksi sairaalaan ja ainoat paikat, mihin jotain tuli, oli oikea kylki, rintalihas ja pää sekä naama. Paha aivotärähdys siitä tuli ja edelleenkin saikutellaan sen puolesta. 

Terkut Tayssista 7.10

Seuraavien päivien hemaisevia turvotuksia..

Ihan kuin olis poskessa akne..

Tässä ollaankin jo aikalailla normaalina parin päivän takaa :)

Naama on alkanut jo aika tosi hyvin parantumaan ja huomenna olisi tarkoitus mennä selkään ekan kerran accidentin jälkeen. Ei jännitä, luotan tuohon palleroon kuitenkin niin kovasti <3

Tänään kävin shoppailemassa Hööksistä jotain pientä kivaa, niistä juttua vaikka huomenissa!