Vesisade ja Kaapo

Julia on nyt tän viikon piristämässä mua, ennen keskisuomeen muuttamista ja uuden koulun aloittamista. Päästiin tänään vesisateen lomassa ratsastamaan sekä heittelemään heiniä ylisille. Rankkaa puuhaa, vaikka toiminkin loppuajan vain työnjohtajana (virn). 


Kaapolla riitti virtaa vaikka muille jakaa! Mentiin pellolla, lähinnä siksi että pystyttiin pitämään Julialle seuraa samalla. Sitten loppukäynneiksi Julia meni selkään köpöttelemään.

Tässä on nyt hirveästi myllerrystä ja uudelleen-järjestelyä yksityiselämässä, joten kirjoitukset ei välttämättä ole priima-kamaa. Yrittäkää nauttia kesästä, toivotaan että kelit suosisi hiukan enempi!

Sumea :(

H&M alennusmyynnit

Viimeksi kun kävin HenkkaMaukalla, ihastuin mintun väriseen pikkujakkuun. Nyt ajattelin mennä ostamaan vihdoin ja viimein sen, koska olin edelleen tykästynyt kyseiseen jakkuun. 


Löysin kuitenkin uuden rakkauden ja vähän muutakin. 


Harmaan pikkutakin, parit t-paidat ja harmaat jänskät housut, jotka olivat nyt yyber-alessa vain 5e!

Tästä kuvasta oli vain yksinkertaisesti sensuroitava pää :D

Kukkuluuruu!

Satulan sovittelua ja kuulumisia

Pahoittelut pienestä kirjoitusviiveestä, ja siitä että nyt tulee parin päivän setit taas tiivistettynä yhteen pakettiin! Töitä on piisannut vaikka muille jakaa ja nyt olen ensimmäistä kertaa pitänyt lentokentältä saadut 2 vapaapäivää ihan oikeasti vapaapäivinä, mikä tuntuu kyllä kieltämättä hyvin terapeuttiselta!

Lauantai:
Kaapolle on ollut etsinnässä nyt jonkin aikaa satula. Vaihtoehtoja oli monenlaisia, ja aloin jo päätymään joustorunkoisen hankintaan. Lauantaina menin talleilemaan ja moikkaamaan Kaapoa, joka oli yltä päältä paarmojen peitossa. Reppana :( Hain tutultani Terhiltä Pfiffin koulusatulan sovitukseen, mutta se ei ikävä kyllä sopinut olleskaan. Ei hevoselle, eikä mun takapuolelle. Siinä puunasin sitten kuraisen ja pöllyävän hepan kuntoon, nakkasin uudet kamppeet itselleni ja Pfiffin satulan selkään. Lähdettiin pihasta, ja totesin heti, että satula pois. Niinpä nappasin satulan välistä pois ja lähdin ilman satulaa maastoilemaan. Ja voi vinde.. Meillä oli edessä tahtojen taistelut.

Pfiff selässä

Tappelu alkoi jo pihasta lähdettyä, hypittiin ja riekuttiin, eikä meinattu yhtään mennä sinne suuntaan kun olis pitänyt. Kehittyyhän se tasapaino hienosti näinkin, onneksi on harjaa mistä ottaa kiinni, heh. Päästiin pienen ärähtämisen jälkeen etenemään 'vanhan pappilan'-lenkkiä eteenpäin leppoisasti kaula pitkällä päristen. Kuitenkin naapurin talon ohitettua, piti seota taas totaalisesti ja hypätä viereiselle pellolle riehumaan (pahoittelut pellon omistajalle..). Kieltämättä fiilis oli kuin milläkin intiaaniponin ratsastajalla, ja aloin jo pohtimaan, josko kypärän osto olisi tuonut huonoa karmaa meidän kohdalle.


Päästiin tilanteesta kuitenkin ohi, ja mentiin lenkki loppuun nätisti ilman sen suurempia sekoamisia. Sitten lopuksi parit ravit pellolla (lue: minä pompin perunasäkkinä, yritin keskittyä pysymään selässä ja löytää jarrut Kaapolle, jolla oli virtaa).


Tiistai: 
Nyt tänään kävin hakemassa tallille mennessä perus-Wintecin 500 sovitukseen, jollainen minulla itsellänikin oli aikoinaan Lounan kanssa. Ideana oli saada perussatula selkään, josta pystyisi sitten helposti näkemään, mihinkä suuntaan ja millaista satulaa kannattaisi lähteä etsimään. Menin tallille, pistin herran kuntoon ja lähdin maastoon Wintecin kanssa. 


En voinut uskoa alkuun, mutta wintec istui kun istui hyvin ja oli mun takapuolelle just nappi valinta. Ihanaa!! Tätä enempää en vois fiiliksissä olla, näin helposti ja nopeasti sain uudet vermeet Kaapolle ja pääsen keskittymään olennaisiin asioihin. 


Mentiin nussakka pieni maastoreissu, ravailtiin ja säikyttiin välillä lintuja, jotka pyrähteli pusikoista. Ihana tunne, minä, Kaapo ja aurinko! Tämä on nimenomaan SE FIILIS, jonka takia koko harrastukseen olen hurahtanut.


Maaston jälkeen mentiin pellolle laukkailemaan ja harjoittelemaan raviympyröitä. Voin kertoa, että Kaapo on kuin Tykinkuula, kun se ampaisee laukkaan ja voin vaan huvittuneena miettiä, miten mahdutaan isojen askeliemme kanssa kentälle työskentelemään syksyllä! Heh.


Ratsastuksen jälkeen päästin Kaapon laitumelle takaisin ja jäimme kaikki odottelemaan uuden hepan saapumista. Lauma sai siis uuden jäsenen, 13-vuotiaan suomenhevosruunan. Pieni ja kompakti pakkaus! 

Hauukotus!

Keskiviikko/Tänään: 
Lähdettiin liikkeelle, vietiin epäsopiva Pfiffin satula Terhille takaisin ja suunnattiin Hööksiin jälleen kerran. Sieltä lähti matkaan tällä kertaa jalustinhihnat, jalustimet ja todellakin tehokas tappava-teurastava-paarmojen-kärpästen-surmaaja-myrkky! Joka todettiin tänään erittäin toimivaksi tapaukseksi. Mitä nyt tietty meni puoli pullollista jo melkein tänään..

Näin helposti se käy penkin kanssa :D

Olipa yllättävän simppeliä lähteä uusien sopivien varusteiden kanssa auringon paistaessa maastoon. Jusu lähti pyörällä mukaan. Mentiin pitkä maastoreissu, löydettiin uusia reittejä sekä nautittiin kesästä ja toisistamme! :)

Maastoreissun jälkeen pari laukannostoa pellolla, loppukäynnit ja sen jälkeen pesu. Kaapo innostui leikkimään oikein tosissaan tänään vesiletkun kanssa, voi että.. olisittepa nähneet! :)


Nyt sitten tiedossa kahden päivän tauko niin Kaapolle kuin minullekkin, sillä mulla on tiedossa To ja Pe 12h työpäivät. Mutta sen jälkeen koittaa neljä päivää putkeen vapaata! 

Mammutti, joka on aina niin hyväntuulinen!

Shoppailua Hööksissä

Nyt tuli sitten käytyä ensimmäistä kertaa Ylöjärven Hööksissä pikaisesti. Lähdettiin aika extempore (palkkapäivä koitti siis ja rahat poltteli taskussa) reissun päälle. 


Samaan aikaan jylläs Pirkanmaalla kyllä aikasmoinen ukonilma-myräkkä ja mä innolla odotin näkeväni kotoa käsin reissun päätteeks parvekkeelta viltin alta, edes pari salamaa! Tykkään niin ukkosesta ja myräköistä! 


Mutta asiaan, lähdin alunperin kurkkimaan liikkeen antia ja siinä sivusilmällä nyt jo hyvissä ajoin toppaloimea, sadeloimea sun muuta kamaa syksystä eteenpäin Kaapolle. Löysin söpön kirkkaan vihreän Thermo masterin sadetakin, mutta tietty kokoja ei ollut. Hitsi. 


Tästä sen suuremmin lannistumatta löysin itselleni kengät, sadetakin ja kypärän. Kypärähän oli siis Juhanin ennakko-nimpparilahja mulle :) 

Ami-cellin ruskea kypärä

CRW:n sade/tuulitakki

CRW:n ratsastuspopot

Tämmöstä tällä kertaa! Talleilu jäi eiliseltä sivu suun myräkän takia, mutta tänään pääsen testaamaan uusia kamppeita ja vihdoin näkemään Kaapon taas. (..niin onhan tässä ollut jo 4pv taukoa töiden takia.. ) Nyt töihin! :)

Ilman satulaa

Tähän asti ollaan Kaapon kanssa lainattu aina Lounan mustangia, mutta nyt neidin lähdettyä jäätiin ilman satulaa. Niinpä tänään oli vuorossa ilman satulaa maastoon.


Puunasin herran kurasta ja nappasin suitset päähän. Sitten pyysin Jontsua ja Rennyä meidän seuraksi maastoon, ja he päättivät lähteä. Mentiin edeltä, johtuen jo Kaapon miljoonasti pidemmästä askeleesta ja mahdollisesta ravivietistä?. 


Askeleet tuntuivat nyt puolet reippaammilta ja olivat varmoja kiitos Arton ja uusien ratsukenkien. Ei ollut kompastelua lainkaan ja Kaapokin selvästi nautti, kun sai keskittyä vaan ja ainoastaan eteenpäin menemiseen. Ihan maailman mahtavin fiilis! 


Ainut ongelma matkalla oli paarmat ja kaikki muutkin ökkömönkiäiset, jotka saavuttivat meidät puolen välin jälkeen. Kaapolla on ehkä maailman pisin pinna, mutta kun kyseessä on ötökät, niin ei todellakaan. hah. 


Matkalla tuli vastaan autokin, mutta tietysti sen ohitus sujui täysin ongelmitta! Olen ehkä tottunut pelkäämään pahinta Lounan kanssa, mutta nyt ne ajat on ohi ja saa nauttia täysin rinnoin! 

Ja sitten kävin ennen talleilua tänään Aleksi 13 - loppuunmyynnissä Pirkkalan Veskassa, ja sieltä mukaan tarttui seuraavat kenkulit!

Vagabondin nahkatennarit -30%

Ja sitten Wildflowerin 'työkengät' -50%

Ja mikä hauskinta, nuo ylläolevat Vagabondit ovat koon 41 ja mun oikea kengänkoko on 38-40, ei koskaan 41. No, nuo onkin vähän isot mutta olivat ainoat kappaleet ja pakko saada-tuote! Niinpä ostin myös pohjalliset niihin :) heh

Maailman pelastus, Kaapo

Vaikka tänään onkin ollut surkea ja inhottava päivä kaikinpuolin, on Kaapo saanut mut moneen kertaan hymyilemään. On se vaan niin symppis tyyppi ja ihan mun oma sydänkäpynen jo. Meillä oli nyt eka kengityskin tänään, Arto tuli (ihmemies) taas kerran ja pelasti tilanteen! 


Kaapolle oli edellisessä paikkaa jostain ihmeen syystä lyöty ohuet ravikengät etusiin ja takaset jätetty ilman. Nyt ongelmana oli se, että heppa selvästi varoi paljon säteitään kivillä, kovalla pinnalla ja ylipäätään missä tahansa muualla paitsi pellolla. Joka kolmas askel olikin kompurointia ja askeleen pituus oli huomattavasti lyhyempi maastoteillä kuin pellolla. 


Tämä johtui täysin siitä, että kaviot ovat ihan lätät ja ensimmäisenä maahan ottaa säde, eikä kavionreuna. Kannat siis ns. puuttuivat. Arto teki ihmeitä, sillä aikaa kun minä leikin 4-vuotiaan kanssa kotia ja Kaapo nautti kengityksestä! :)


Vaihdettiin nyt sitten kengät ratsukenkiin, ihan basic tapauksiin ja jätettiin vähän pituutta kengälle etenkin takasiin, jotta saadaan 'kannat' kuntoon. 


Kokeilin sitten maasta käsin (koska ratsastushousut oli likomärät ja mudassa) kävellä ja juoksennella maastotiellä, ja ei muuten ollut kysettäkään kompuroinnista tai varomisesta! 

Nyt lähdetään rauhaksiin liikkeelle, kun herralla tainnut koko iän olla kuitenkin ohkanen ravikenkä jalassa ja katsotaan alkaako liikeradat muuttua. Askel ainakin piteni luonnollisemman näköiseksi, eikä Kaapo tuntunut ihmettelevän uusia popoja laisinkaan.


Loppupätkään kuvasarjoja tältä päivältä. Enjoy!

Tää Pelle Hermanni-ilme pelasti mun päivän!

Ollaan me jo hiukan sutkimmassa kunnossa!

Loimi johon Louna hukkui, on juuri passeli Kaapolle

Myllerrystä

Tänään oli vihdoin se päivä. Lähdin aamulla kiireessä liikenteeseen. Kotoa nappasin vihreän hevospassin ja kiiruhdin bussille. Jäin abc:llä pois ja nappasin aamupalan sekä näin ystävääni Jasmiinaa joka oli sopivasti aamuvuorossa. 


Sitten lähdin traikkukyydin matkaan kohti laitumia. Hakemaan Lounaa uuteen kotiin. 
Laitumille mennessä olin oma puhelias persoonani, enkä miettinyt hetkeäkään asiaa ikävältä kantilta, että pian olisi neidin lähdön paikka. Perillä haettiin ensin aidasta kimpsut ja kampsut, sitten siirryttiin hakemaan Lounaa. Oli järkyttävän sateinen keli, joten lensin hienosti crocseilla perseelleni mäkeen, ja olin yltä päältä mudassa. (mitä ne saappaat auttaa Jusun auton perässä? hmm..) Nappasin Lounan riutuneena vesisateesta ja kävelin raskain askelin kohti traileria. Kaikki oli ohi niin nopeasti. 


Kun oltiin vuosi sitten Lounan-haku reissulla itse Tuusulassa, kopitettiin sitä melkein tunnin verran. Nyt me käveltiin yhdessä löysällä narulla heti sukkana sisään. Siinä vaiheessa purskahdin itkuun. Tiesin silloin, että meille oli syntynyt jonkun asteen luottamusside ja että Louna oli rento kanssani. Toivon niin kovasti neidin nauttivan uudesta paikasta täysin rinnoin ja oppivan paljon lisää asioita. 


Tämä päivä on mennyt aika myllertäen ylös ja alas. Menetyksen tuntee vasta sitten, kun auton näkee todella kaartavan pihasta pois ja kaverit jäävät surullisena hirnumaan perään. 
Sinne se meni, oma pieni kiukkupussi Lounani. 


Hauskoja seikkailuja Lounalle uuden ihmisen kanssa. Haluan uskoa, että joskus kohdataan jossain vielä, ja sillon ollaan molemmat parempia yksilöitä ja parempia yhdessä. 


En ikinä olisi voinut saada ihanampaa ensihevosta eikä kukaan muu olisi voinut opettaa minulle niin paljon niin vähässä aikaa <3

Aurinkokin paistaa!

Olin eilen sekä toissapäivänä tallilla Kaapoilemassa jälleen, hiukan meinaa pitää kiirusta elämässä taas töiden ja hepan kanssa, mutta on se sen arvoista.. ainakin se heppastelu :) 


Eli toissapäivänä lähdettiin Suvin kanssa tallille, jotta S ehtisi näkemään Lounan ennen ensi viikon lähtöä ja samalla kurkkaamaan uutta karvaturpaa. Suvin ekat reaktiot tais olla jokseenkin jotkut mötköön, jytkyyn, jättiläiseen liittyvät Kaapon nähdessään (hah).


Ensiksi minä pomppasin selkään ja lähdin käpöttelemään tien kautta pellolle, jotta sain samalla havainnoillistettua kompastelut ja arkomiset tiellä. Sitten kun päästiin pellolle, niin askel muuttui jälleen pirtsakaksi ja vauhdikkaaksi. Käpöttelyn ja ravipätkän jälkeen päästin Suvin käymään selässä. Sen jälkeen oli taas Kaapon lempparihetki: vesiletkulla vilvoittelu! Tietysti 'rankan' treenin jälkeen joka ei kestänyt varmaan edes puolta tuntia :)


Sitten pakkailtiin aikalailla kimpsut kampsut ja lähdettiin kotiin. 


Tähän väliin ei niin olennaisena, sain pitkästä aikaa vaan olla yksikseni sen illan kotosalla, ja aloitin uudelleen alusta katsomaan Vampire diaries-ekaa tuotantokautta. Ah, nyt sitten eka ja toka olisi katsottava ennen kun kolmonen jo tulee postiluukusta. Nyt takaisin asiaan..


Eilen olin sitten töissä taas avustettavan luona pitkästä aikaa, ja pistettiin yhdessä tuumin nyt vähäsen mun työvuoroja 'jäihin' koska yks ihminen ei näköjään pääse kerralla kolmeen paikkaan. Mutta käyn tosiaan siinä nyt sitten silloin tällöin auttelemassa edelleen. 


Sitten töiden jälkeen starttasin tallille jälleen, keli oli mitä mahtavin, aurinko paistoi ja linnut laulo. Ihanaa, kesä alkaa sittenkin ehkäpä tulemaan takaisin!


Menin hakemaan Kaapoa ilman minkään sortin naruja laitumen alapuolelta. Siellä se minut huomattuaan nosti pään, hörisi ja juoksi luokse. Sitten alkoi armoton pusuttelu! Lähdin kävelemään kohti yläporttia, missä tavarat odottivat. Ja tämä jättihän seurasi minua perässä. Jos pysähdyin tai kävelin liian hitaasti, niin välillä tuuppasi turvallaan söpösti vauhtia. Taisi olla kiire taas tekemään jotain :) Ihana tapaus, en voi tarpeeksi hehkuttaa!


Kun olin napannut Kaapon, tapoin ehkä tuhat paarmaa poloisen kimpusta ja heitin pollelle kamat päälle. Sitten yllätin kaikki, jopa varmaan Kaapon, kun kipusin penkillä ihan yksikseen satulaan! Jihuu. Onpas mulla voittajafiilis. Ja tämähän on siis osittain myös Kaapon ansiota, koska satulavyötä saa jo yhdellä kireemmäksi, eikä se täten enään tipu päälle noustessa.


Eli on meidän pikkutreeneistä jotakin hyötyä ollut jo :) Sitten menin pellolle häärimään, mentiin eessun taassun, harjoiteltiin voltteja ja ympyröitä sekä hiukan pohjeapuja, jotka tuntuu vielä olevan aikalailla pimennossa Kaapolle. Voi että kun tämä herra tuntuu nauttivan joka asiasta, mitä sen kanssa touhutaan. On kyllä niin ihmisläheinen jättiläinen, että parempaa saa hetken aikaa hakea. 


Loppukäynneiksi lähdettiin sitten suoraan metsään laitumen nurkilta, ja siellä meitä olikin pienen ylämäen jälkeen vastassa mörkö. Nimittäin metsäkone. Joka oli tietysti sammutettuna, mutta kuitenkin keskellä tietä, ja sitä piti hiukan säikkyä.


Niinpä nousi Kaapokin kahdelle jalalle ja päräytti itsensä kodin suuntaan. No, onneksi tämäkin oli arvattavissa, ja sain herran pään käännettyä heti uudestaan menosuuntaan, ja sitten käytiinkin jo juttelemassa mörölle, eikä se meitä pois lähtiessäkään syönyt, eikä lähtenyt perään, vaikka Kaapo ensin niin ajattelikin :) 


Sitten loppupesut ja laitumelle kirmaamaan kamujen kanssa!

Intiaaniponi

Tänään piti olla hepaton päivä, mutta satuin pääsemään odotettua aiemmin töistä ja niinpä starttasin suoraan töistä tallille Kaapoa katsomaan. 


Voi että se on symppis tapaus, korvat höröllä ja innoissaan puskemaan minua heti ensimmäisenä! Taitaa herrakin tykätä kovasti kun sen kanssa touhuaa, kilot karisee ja kunto kohenee!


Lähdettiin ensin maastoon kiertämään 'pappilan lenkkiä'. Parit ravit napattiin matkalla ja säikyttiin puskissa vaanivia lintuja. Ihme ja kumma nyt ravi nousee ja pysyy todella nätisti ja helposti, aika ravurimaista se vielä on verrattuna esim. Lounan nättiin raviin, mutta eiköhän se siitä hioudu. Hirveän kömpelöä meidän meno oli kyllä muutoin. Huomasi selvästi että herra aristelee jalkojaan, jos parikin pienen pientä kiveä sattui kohdalle. Toivotaan että kyse olisi vaan siitä, ettei ole vielä tottunut kenkiin, ja askel tästä pitenisi ja varmenisi. 


Maastoreissun ja hikisen hepan jälkeen suunnattiin vielä pellolle kirmailemaan intiaanina, minulla tukka hulmuten ja Kaapolla harja. Louna ja Renny laitumella juoksenteli innoissaan vieressä, kun me spurttailtiin edes takaisin. Videopätkääkin oli, mutta oma huomioni kiinnittyi vain ja ainoastaan siihen, etten muistanut ottaa urheiluliivejä mukaan,heh, joten se jääköön julkaisematta :)


Tässä kuitenkin muutamat kuvat tältä päivältä!

Herralla oli jano ja mulla kaksari