Risteyksessä

Huh, mikä yö takana. Tuli otettua kai hippunen liikaa relaksoivaa tohon rintalihakseen ja siitä seurasikin superhyperaktiivinen yö! Olin menossa hyvissä ajoin nukkumaan, mutta homma meni ihan pyörimiseksi ja aloin kokkaamaan. Tein lähinnä Jusulle evästä siis töihin. Yöllä tuli kuunneltua jos jonkinmoista bilehile-biisiä ja nyt täytyy myöntää että viimeiset pari viikkoa on saanut pääkopan aikalailla sekaisin. Välillä tulee sellainen olo, kuin olisi hukassa. 


Tuleeko kenellekkään muulle ikinä sellaista olotilaa, että tekisi mieli juosta niin kamalaa vauhtia karkuun omia ajatuksiaan, ettei voi sanoin kuvailla? Viime yönä mulle tuli sellainen fiilis jälleen kerran. Ja koska oon tälläinen pohtijatyyppi, mun pitäis antaa varmasti asioiden olla ja jatkaa eteenpäin, mutta silti tietyt jutut kummittelee pääkopassa ja tulee aika ajoin esille. Myös tää ihana kevään hurmos on kai saanut vähäsen päätä pyörälle kaikin puolin ja joka suuntaan :) Näin se vaan on. 


En tiedä ihan tarkalleen onko näitä ajatuksia tänne järkevä kirjoittaa, kun lukijajoukkoihin kuuluu silloin tällöin myös oma isä, mutta tälläinen oon ja jos sitä ei kestä niin se taitaa olla sitten jokaisen oma päätös. 


Syvällisemmin ajateltuna, nyt parin viime viikon aikana on tullut jälleen kerran vastaan tuttavia ns. 'entisestä elämästä' ehkä jopa muutama liikaa. Nyt niiden kanssa juttelu ja yhteydessä olo on saanut miettimään sitä, oonko tämän hetkiseen tilanteeseeni tyytyväinen. Joka toinen päivä olen ja joka toinen en. Entä mitä ne perhoset vatsassa on ja missä tilanteissa niitä kuuluisi saada? Inhottavinta tässä kaikessa on se, että kaikki asiat on paremmin kuin hyvin. Tasaisesti. Se tässä taitaa ahdistaakin, se tasaisuus. Tietysti jokaisessa elämäntilanteessa arki tulee joskus vastaan, mutta voiko se arki olla kuitenkin erilaista eri vaihtoehdoissa? Uskon ikävä kyllä, että voi. 


En missään nimessä pidä ihmisistä jotka ajattelevat elämän kulkevan kuin sadun, prinssin tulevan hakemaan valkoisella ratsulla ja elämän menevän loppuun ihanasti ilman vastoinkäymisiä. MUTTA kai silti niitäkin on, jotka elävät 'omaa unelmaansa'. 


Terveisin Jonna 'kun mikään ei riitä'

Ps. jos jollakin muulla on yhtään samankaltaisia fiiliksiä, niin helpottakaa mun tuskaa ja tulkaa kertomaan toki :)

Uusi satula

Eilisilta meni aika lailla istuessa terveyskeskuksessa. Diagnoosina kahden tunnin odotuksen jälkeen oli rintalihaksen 'iso repeäminen'. Lappu jossa oli hienosti laitettuna oire latinaksi ja saikkua määrättynä kolme päivää. Ärsyttävää.


Tänään kävin pikaisesti työnantajan asioilla (toimin henkilökohtaisena avustajana tällä hetkellä) ja sitten tulin kotiin yksikätisenä siivoamaan. Hah.. oli oikein ratkiriemukasta. Sen jälkeen Suvi haki mut meiltä, käytiin noutamassa postista uus mustangin satula Lounalle (huom, meille uusi.. käytetty siis). Sitten tallille ja siellä minä toiminkin vaan ja ainoastaan sivusta katsojana kun Suvi toimi Lounan kanssa. Kokeiltiin ensinnäkin kärpäs/kuivatusloimea Lounalle ja se oli passeli, vaikkakin sininen :) Mutta eiköhän sitä kehtaa silti käyttää. Tyylikäs loimi, väri vaan ei kauhean neitimäinen! Oonko edes materialisti? Ja varusteharrastaja? Taidan semisti olla. No anyway, seuraavana oli satulan sovitus. Tässä uudessa mustangissa painopiste kohdistui jetsulleen oikeaan kohtaan! Hitusen liian leveä se kylläkin oli.. mutta, täytyy hommata joku hemmetin kallis ja tyylikäs lampaantalja sinne väliin, niin eiköhän saada toimivaksi! 


Suvi meni Lounan kanssa harjailun ja varusteiden jälkeen kentälle. Selkäännousu sujui paljolti paremmin kuin viimeksi. Neiti tuntui muutenkin olevan paljon edelliskertaa leppoisampi sekä yhteistyöhaluisempi. Vähäsen selkäännousun jälkeen se pyrähteli ja pörähteli mutta muuten meni ihan näpsäkästi. Ja suvi kehui satulan mukavammaksi istua kun wintecin. Itse en lähtenyt käsipuolena selkään edes yrittämään! Jusu yllätti hetken päästä ja ilmestyi tallille, oli ajelemassa siitä ohi ja päätti piipahtaa. Hetki juteltiin siinä sitten Jusun ja tallinomistajan kanssa ja Suvi pyöri ympärillä kentällä Lounan kanssa. Kun Jusu lähti, tajusin että nythän Suvi ja Louna on jo hetken aikaa ollut ravissa.. Ja siinä ne meni nätisti ravia pitkään ympyrällä ja suoralla. WAU. Vaikkakin Lounasta näki ja suvin kommenteille sen vinoudesta sai nauraa maha kippurassa, - se meni hienosti. On kyseessä kuitenkin Louna :) 


Kun ravailut oli ravailtu, Louna oli selvästi mairean ja tyytyväisen näköinen. Sitten mentiin maastoon (louna ekaa kertaa yksin ilman toista heppakaveria) ja minä kävellen vieressä henkisenä tukena, en tiedä kummalle ;) Neiti meni ihan rennosti välillä tasaisesti pöristellen, ohitti isot rakennustyömaakelat ihan ilman mukinoita ja sitten käännyttiinkin takasin tallille päin. Huomattiin molemmat että vauhti alkoi kiihtyä ja minä jäin jälkeen.. Pienen pieni säikähdys ja joku pieni konflikti ennen tallille kääntyvää risteystä, mutta siihen jäivät mua odottamaan ja leppoisasti meni loppuun asti. Oon ylpeä Lounapounasta ja ihan älyttömän onnellinen siitä, että oon löytänyt noin ihanan ihmisen kuin Suvi! :) 


Nyt lihasrelaksanttitabletteja tuplaten ja pää tyynyyn! Ei oikein tykännyt tästä päivästä toi käsivarsi.

Yhteenveto viikonlopusta

Pahoittelut hetken hiljaiselosta jälleen kerran. Uskokaa tai älkää, mutta koen suuria henkisiä rytmihäiriöitä, kun en ole hetkeen päässyt kirjoittamaan blogia. Aloitetaanpa torstaista..


Meillä oli Julian kanssa tiedossa tyttöjen ilta! Siukku kävi nappaamassa meille makuunista Twilightin aamunkoi osa 1:n bluerayna ja tuli bussilla meille :) Täällä mä siivoilin sitten hetken aikaa kämppää taas kuntoon (ja jos joku miettii, miksi ihmeessä toi siivoaa joka pv? -niin tässä vastaus: Meillä on Missyllä sekä Nikitalla&Naomilla karvanlähtöaika.. joten kämppä on joka toinen päivä järkyttävässä kunnossa) . Sitten kun olin saanut siivoiltua, otettiin Julian kanssa Missy mukaan ja lähdettiin hakemaan meidän 'lähimmäisestä kaupasta' herkkuja ja iskettiin kaksi kärpästä yhtä aikaa. Tuli kulutettua osa karkeista jo matkalla. Hih. Kotona leffan aikana pakosti repeiltiin vähän väliä, jotenkin vaikka kuinka haluaisin noista twilighteista tykätä, niin kyllä täytyy myöntää että mua ärsyttää suurettomasti niissä olevat 'hiljaiset kohdat, jossa belle ja edward katselevat toisiaan tuskissaan parin metrin päästä' ja musiikki soi. Ei ihan mun juttu. 


Perjantaina meillä oli kirjaimellisesti Grandiosan mainoksista tutuksi tullut 'Pizzaperjantai' Jusun kanssa. Käytiin iltapäivällä kaupassa hakemassa pizza-aineksia ja napattiin molemmat pari 'uutta' siideriä/olutta. Tykätään maistella aina erilaisia alkomahooleja Jusun kanssa. Silloin tällöin. No ensinnäkin, minä otin kyllä toisen takuuvarman lempparini Somersbyn päärynän ja sitten uuden tuttavuuden: Belgialaisen Stassen-rose siiderin. Oli muuten hyvä! Suosittelen maistamaan mikäli olet täysi-ikäinen ja et ole kokeillut aiemmin ;) Ja PS. Pakko mainita, mun pizza ei ole koskaan onnistunut näin hyvin kuin nyt! 

Lauantaina lähdettiin jälleen kerran Jusun porukoiden luokse Porin suunnille. Silloin kun oli nää hullut rajuilmat ja metsää kaatui, sähköjä meni, niin tuolta meni metsää nurin järkyttävät määrät. Ja siksipä niitä joutuu 'pojat' vieläkin korjailemaan. Käytiin siinä sitten illasta saunomassa ja tietty siirryttiin kesäaikaan! Jippii.. 


Sunnuntai-aamuna lähdettiin hyvissä ajoin aamupalan jälkeen ajelemaan kotia päin ja pysähdyttiin samalla moikkaamaan Lounaa. Nappasin sen tarhasta mukaani ja lähdin suoraan 'maastoon'. Köpöteltiin siinä rauhaksiin ihan riimun & riimunnarun kanssa. Jusu otti myös Missyn ulkoilemaan ja mentiin alkupätkä kuin happy family-mainoksessa. Sitten lähdettiin tutkimaan, lähtisikö tieltä mihinkään suuntaan mukavaa traktorilla tehtyä polkua, metsätietä sun muuta. No, emme löytäneet kumpaakaan edellä mainituista ja Louna alkoi vikuroimaan. Se hyppäsi/peruutti/riuhtaisi itsensä kahdelle jalalle ja hirnui kavereilleen. 'Kohtaus' oli pian ohi ja sain neidin rauhottumaan ja ottamaan yhtä lunkisti kuin alussakin. 


Hetken päästä tuli toinen ihmeellinen hyppypomppuloikkakoikka-setti ja sainkin tällä kertaa roikkua kunnolla narun päässä, ettei Louna olisi painellut tallille takasin. Käännyttiin tallille päin, ja tuli kolmas sähköshokki juuri, kun auto oli meidät ohittanut (Louna ei edes pelkää autoja). Siinä vaiheessa ajattelin, että juu.. ei ihan ehkä hetkeen ole mulla vielä tarvetta mennä maastoon (ainakaan tolle tielle, missä liikennettä) tämän hepon selässä. Vaikka neiti ei autoja sun muita oikeasti pelkääkkään, on sillä silti ihan älyttömästi liikaa virtaa niitä kohtaamaan. Siispä, joko A. Laitan suvin selkään ja toivotan hyvää matkaa B. Odotan kesälaitumelle pääsyä ja sen paikan upeita ja rauhallisia maastoja tai C. Kävelen niin usein kun mahdollista, tuolla tiellä edes maasta käsin Lounan kanssa. Uskon että käytän vähän jokaisesta nuista!  Sitten kun neiti oli calm down otin ja vein sen tarhaan ja lähdettiin autolla kohti kotia. Koko matkan oikeaa 'kainaloa/rintalihasta' särki, ja ajattelin sen olevan vaan ja ainoastaan pikkasen tärähtänyt noista Lounan riekkumisista. 


Sitten kotiin tullessa napattiin Julia kyytiin meille. Aloin tekemään heti kanakeittoa, ja sitten näinkin tyhmä asia, kuin pöydän pyyhintä sai oikean rintalihaksen kiinnikekohdan ihan kamalaksi. En pystynyt tekemään enään yhtään mitään koko kädellä, siihen särki ja vihloi älyttömästi. Liikeradat alas ja taaksepäin sujui ihan hyvin, mutta muissa kuului ritinää ja rätinää sekä vihloi hullusti. Eilisilta meni siispä itse hienosti tehdyn kantositeen kanssa, lihasrelaksantin ja särkylääkkeen voimin. Ennen nukkumaan menoa käsi oli tosi hyvän oloinen, mutta sitten kun otin kantositeen pois, niin sama särky ja vihlominen alkoi. 


Tänään käden vointi on ihan yhtä inhottava. Mutta, koska olen vastarannan kiiski, en ole menossa Tk:hon sitä näyttämään, ellei tää nyt huomiseen mennessä parane :) Kiitos Louna, mamma loves u!

Väriä pintaan!

Käväisinpä tänään näin kevään ja tulevan kesän kunniaksi Tampereella ottamassa rusketusta purkista. Sain jälleen mukavan päivetyksen ja aika polkuhintaan! Tulen tekemään paremman postauksen tuosta kyseisestä paikasta teille ja esittelemään paikan toimintoja perin pohjaisesti (toivottavasti kuvien kera..) mutta tässä teille jo nettisivujen linkki, käykää ihmeessä tutustumassa! Niin netissä kuin paikan päälläkin!     

  http://www.jumistop.fi/

Tampereella oli ihana huomata, kuinka kaupunki oli herännyt talven jälkeen horroksesta ja ihmisiä vilisti ympärillä. Koin tänään myös ensimmäisen 'kevät-sateen' :) Ihanaa. Pysähdyin keskelle keskustoria vain hetkeksi, katsoin ylös päin taivaaseen ja hymähdin! Kyllä minä vaan niin pidän keväästä, kesästä ja valoisuudesta! Tampereella käynnin jälkeen tulin bussilla kotiin ja istuin koneella sekä pistin paikkoja taas kerran kuntoon. Jusu tuli töistä ja lähdettiin suoraan liikkeelle. Käytiin ensiksi agrimarketista hakemassa hepalle syötävää ja sitten tallille. 

Pyrähdys

Tallilla nappasin ihan ensiksi myytävänä olevasta wintecistäni kuvia niille, joilla kiinnostus oli herännyt. Sitten hain Lounan luimimasta tarhasta pois ja harjailin vielä viimeisiä talvikarvoja veks. Nappasin satulan selkään ja voi että mikä kiukuttelu alkoi. Neiti tuntui olevan muutenkin tänään 'täynnä negatiivista energiaa' jos näin voisi kauniisti asian muotoilla. Mentiin jälleen kerran kentälle, koska pellot olivat toissapäivänä upottaneet kuulemma pahasti, joten sinne ei uskallettu lähteä kokeilemaan onneamme. Selkäännousun kanssa oli taas hirveästi takkuamista ja meinasin jo hermotua koko tilanteeseen sekä Lounaan. 

Sitten kun selkään päästiin, lähti neiti (laukalla, ravilla?) kohti porttia juosten, ennen kuin olin saanut edes jalustimia kunnolla jalkaan. Rauhotin Lounan ja käpöttelin eessun taassun pitkillä ohjilla. Mentiin ympyröitä, kahdeksikkoja, kiemuraa ja kaamuraa.. Vihdoin neiti alkoi pöristelemään ja rentoutumaan. Sitten hetken rauhallisen menon jälkeen piti säikähtää oikein kunnolla jotakin vihreää pientä miestä puskassa, niin että kaikki neljä jalkaa lähtee alta. Huh huh. No, jatkettiin säikähdyksen jälkeen ja aloin tuntemaan kuinka neiti alkoi jälleen tikittää alla, purra kuolaimeen ja kuumeta. Sitten tulikin hetken päästä pysähdys, oikeelle, vasemmalle, ylös, peruutus,oikeelle,alas,vasemmalle.. -- ja tätä jatku varmaankin 5 min, ilman että sain mitään järkeä ja käskttyä joko pysähtymään tai liikkeelle. Mielessä kävi jo napata pelkästä harjasta kiinni ja irrottaa jalustimet pois valmiiksi tippumisen tai lentämisen varalta. 

Talvikarvan takaa alkaa taas näkyä hevosen Louna!

Vihdoin tilanne oli ohi ja sain neidin liikkeelle peruutuksen kautta. Sitten napattiin pienet ravipyrähdykset, loppukäynnit ja tulin selästä alas. Tää ei kerta kaikkiaan ollut meidän päivä, mutta ainakin saatiin pyydetyt asiat tehtyä ja loppuminen rauhalliseen käyntiin. Siltikin mua jäi hirveästi vaivaamaan Lounan kuolaimeen kiinni pureminen, louskutus, ja se kuumuminen. On tietysti sanomattakin selvää, että kun kyseessä on entinen ravuri niin kuumuminen kuuluu asiaan, mutta silti sitä energiaa olisi nyt vaan vähennettävä ja purettava johonkin ja jotenkin turvallisesti. En viitsisi odottaa siihenkään, että mennään Jusun vanhempien luokse kesälaitumelle ja siellä uskaltauduttais maastoon. Tällä hetkellä on vaan totuus se, että viimeksi kun oon hevosen selästä pudonnut, niin multa meni ilmat pihalle ja murtu kylkiluita muutama kipale. Se ei ollut ollenkaan herkkua ja kipu jatkui parisen kuukautta. Itse putoaminen mua ei sinäällään edes kai pelota, vaan se tieto ja tunne, kun tietää että kohta putoaa. 

Siltikin, on ajateltava juurikin näin niinkuin Jusu mulle puhui, että mietitään miten hirveästi edistystä on tapahtunut monen monessa asiassa kahden kuukauden aikana. -Totta se on, mutta siltikin ne kiikastavat asiat harmittaa vietävästi ja tuntuu ylitse pääsemättömiltä sekä hankalilta. 

Heti selästä alas tullessa mut valtaa suunnaton ärsytys. Tiedän että oon joskus 15-kesäsenä tyttönä ollut miljoona kertaa miljoonassa asiassa parempi kuin nyt. En tarkoita, ettäkö olisin ollut silloinkaan huippuluokan ammattilainen kyseisessä harrastuksessa, mutta ainakin mulla oli sisua. Ja sitä riitti vaikka muille jaettavaksi. Tuli tehtyä kaikkea hullua ja vähemmän järkeviä tempauksia. En tosiaan tiedä, minne olen sen sisukkaan heppatytön itsessäni kadottanut. Eniten tässä ärsyttää se, kun kuvittelen mielessäni koko ajan sitä, mitä ulkopuoliset musta ajattelee Lounan kanssa työskennellessäni. 

Ja jännittävää on se, että kun oon yksin hevosen kanssa, niin jännitys katoaa puolella. En missään nimessä halua esittää parempaa kuin olen, enkä antaa ulkopuolisille käsitystä, ettäkö olisin huippu. Tai ettäkö olisin ollut huippu. Mutta jossakin vaiheessa se vaan muuttui. Silloin ennen ajatteli, että ei mulla ole mitään kiinni missään ja jos nyt tipun ja kuolen, niin sitten on tarkoitettu niin. Nyt kuitenkin tää tyhmänrohkea-jonna on kadonnut ja tilalle tullut 'pahin painajaiseni' jänishousu-jonna. 

Kai tässäkin tilanteessa, olen itse itseni pahin painajainen. Eikä Louna ole välttämättä se, jolla niitä ongelmia on.

Harjankasvatusprojekti 

Pahoittelut siitä, että tämä näinkin ihana ja aurinkoisesti alkuun lähtenyt blogi muuttui itsesäälissä rypemiseen. Tämä johtui ehkäpä siitä, että pidin muutaman tunnin tauon kirjoituksen välissä, ja näin nopeasti fiilikseni päivästä taas muuttuivat. Jospa huomenna osaisi taas arvostaa niitä hyviä ja onnistumisen hetkiä paremmin!

Myynnissä oleva Wintec!

Karvanlähtö?

Tässä muutama päivä sitten otin ja harjasin Missyn.. voi huoh, koko asunto on täynnä niitä ihania vaaleita tuppoja, joita turkista lähtee ja imuripussit vaan täyttyy! Sain tosiaan 'kerättyä' sylillisen karvaa pois missystä ja silti sitä lähtee ja on vielä 'päälläkin' jäljellä. 


Tänään aamupäivästä menin töihin ja töiden jälkeen Rocky-koira tuli jälleen hoitoon minulle. Tällä kertaa olin kotosalla yksikseni, kun Jusu oli vielä töissä, joten en saanut pupuja 'piiloon parvekkeelle' mutta onneksi Rocky ja puput tulivat hyvin juttuun. Missy oli 'äiti,olet hylännyt minut'- ilmeellä ja fiiliksellä joka kerta, kun Rocky tuli samaan huoneeseen minun perässäni. Haha, tekee välillä tämmöinen siedätyshoito ihan hyvää meidän riippakinttu-neidille. Tunsin osittain jopa sääliä sitä kohtaan, kun näytti niin surulliselta ja hylätyltä putteparalta :D 


Puoli kuuden aikaan vietiin Rocky kotiin ja jatkettiin Missy kyydissä tallille. Ollaan Lounan kanssa pidetty nyt tasan viikko molemmat 'lomaa' ja tänään oli tarkoitus lopettaa lomailut ja aloittaa aherrus jälleen. Tallille oli tullut viikon aikana kaksi uutta 'lehmäponia' (kirjavia) ja ne ihastuttivat kyllä tarhassa vaalean punaiset riimut päässä! Lounan ja kaverusten tarhassa oli meneillään lanaukset, joten odottelin hetken aikaa ja nappasin sitten neidin talliin ja harjasin VÄHINTÄÄN puolisen tuntia talvikarvaa pois. Huh, nyt muistan miksi ennenkin jännetupintulehdukset iskivät aina keväisin.. Kumisualla yritin jynssätä ja jynssätä.. sain kuitenkin aikaiseksi vain puolisileän hepan, puolikkaan kottarillisen karvaa ja kipeän ranteen. No, mutta ihana puoli tässä on se, että kesä oikeasti on tuloillaan! :) Sitten pistettiin varusteet päälle reippaasti ja mentiin kentälle. Kenttä oli nyt paljon paremmassa kunnossa kuin viimeksi ja neidillä olisi varmasti virtaa mukavasti viikon lomailun jälkeen.


Selkäännousussa oli taas hankaluuksia, neiti hyöri ja pyöri ympyrää. Lopulta kun Juhani roikkui toisella puolen, Louna luovutti ja päästi minut selkäänsä. Sitten ei tapahtunut mitään. Ei kertakaikkiaan mitään. Me seisottiin. Varmaankin 4min. 


Sain Lounan liikkeelle lopulta peruuttamalla ja sitten mentiin kuin tykin suusta! Neiti pyrähti vauhdilla käyntiin ja taas alkoi ihme 'tikitys' (samainen jonka suvi huomasi viimeksi kun oltiin yhtä aikaa tallilla, etu- ja takajalat menevät ihan eri pareina). Tilannetta pohdittuani, yhdistin tämän 'tikityksen' hirveeseen määrään energiaa ja pieniin vihreisiin miehiin Lounan korvien välissä. Olin kuitenkin itse varmana ja rentona tänään selässä, joten ongelmia ei tullut. Mentiin löysin ohjin ja pääsääntöisesti painoavuin isoa kahdeksikkoa, kiemuroita ja voltteja päädyissä. Sitten napattiin ravia vasempaan kierrokseen, whoaaam.. meinattiin lähteä jo laukkaankin, mutta ravi saatiin ja siinä pysyttiin 1,5 kentällistä! Hyvä me! Huomasin Lounan kuumuvan tajuttomasti, joten napattiin uudet pätkät ravia, isolla pääty-ympyrällä ja pitkillä sivuilla ja sitten siirryttiin käyntiin. Neiti oli kuin 'lentoon lähdössä' mutta käytin tätä energiaa hyväkseni hienoihin ravi-suorituksiin :) 


Sen jälkeen oli vuorossa oikea kierros (se meille vaikea). Yritin saada edes hiukan hajua Lounalle siitä, mitä asettuminen on ja sain sitä yllättävän hyvin perille, ratsastamalla tarkat kulmat. Sitten napattiin ravit myös oikeaan kierrokseen. Ensimmäisellä 'nostolla' neiti lähti johonkin laukan tapaiseen? ,otin pois ja käynnin kautta uusiksi perään, sitten onnistui. Tällä hetkellä Louna on kuitenkin niin vino ja lavat edellä kulkeva, etenkin oikeaan kierrokseen, että ravauskin tuottaa ongelmia, kun suuntana olisi VIISTO,OIKEA ja LUJAA. Hah. 


Onnistuneiden ravien jälkeen nappasin jalustimet pois ja kuljin pitkillä ohjilla antaen paino-ohjeita suuntiin. Sitten loppukäynnit ja heppa sisälle. Kokeilimme Lounalle tallin omistajan hepan mustang-satulaa ja voi jösses. Se istui kuin nakutettu. (tosin tuossa leveys oli 35? kun taas Lounalla voisi olla 33?). Mutta silti, nyt päätin että Mustangia alan metsästämään. Saisi vaan ensin/samalla tuon Wintecin pyörimästä jaloista :) Tälläistä tänään, nyt nukkumaan! 
Hyvät yöt! <3: Jo


PS. Sori jos on kirjotusvirheitä, en jaksanut käydä läpi :)

Sieniä

Päätinpä tänään taikoa vielä pientä hiukopalaa! Käytiin ensin kaverini ja koirien kanssa tuolla kamalassa räntäloskasateessa kahden tunnin lenkki, kierreltiin kaarreltiin ja suut kävi molemmilla takuulla vieläkin kovempaa kuin jalat. Oltiin aikalailla kaikki sitten märkiä ja viluissamme lenkin jälkeen. Sitten kotiin tultua jumituin tietokoneen ääreen katselemaan kissanpentuja. Voivoi, tekisi niin kovasti mieli sellaista pikkuista palleroa joka kehräis. Tosin, Jusu on ilmoittanut jo selvästi, että tähän asuntoon ja 60 neliöön ei enempää eläimiä 'mahdu'. Uskon silti että jos sopiva yksilö löytyy, niin asia olis ehkäpä neuvoteltavissa ;) Toivon ainakin näin. 
Kun Jusu tuli töistä, lähdettiin käymään ruokakaupassa ja sitten kotona taioin sieniä ja salaattia. Tässä hiukan kuvien muodossa vaiheittain ruoanlaitto: 

Sieniä, koskenlaskijaa, salaattia ja pekonia

Sienistä nyljetään keskustat poies.

Sienien sisälmykset täyteen koskenlaskijalla

Sitten pekonisuirot päälle kerälle /yrttejä pintaan ja uuniin. 

Salaattiin krutonkeja+parmesanvalkosipuli-kastiketta

Salaatit

Ja Voila!

Strawberrysodaa marjoilla

Pakko oli kiteyttää mun tän hetken himot yhteen kuvaan!

100 viisua minusta

1. Pidän itseäni parempana kuin muut 

2. Omistan kaksi pupua

3. Rakastan korvien putsausta vanupuikoilla, nukahdin siihen jopa pienenä

4. Laulan suihkussa ja kotona aina kun olen yksin

5. Omistan neljä tatuointia

6. Ostin viime elokuussa ensimmäisen oman hevosen

7. Pidän Patricia Cornwellin kirjoista (Kay Scarpetta)

8. Jotkut sanovat minua kylmäksi ja välinpitämättömäksi ihmiseksi.

9. ..Isäni oli sitä mieltä, että Louna on kylmäverisen, eikä lämminverisen hevosen nimi. Vaikkakaan hän ei tosiaan ole hevosihminen.

10. Olen ammatiltani palveluvastaava

11. .. Monet yhdistävät sen siivoojaksi mol.fi-sivuston mukaan, mutta nyt kyseessä on kuitenkin Catering-ala.

12. Pelkään pimeää

13. En vielä tiedä, miksi haluan 'isona'

14. Rakastan musiikkia yli kaiken. Se sai vaikeat ajat tuntumaan paremmilta ja saan siitä aina voimaa jaksaa huomiseen. <3

15. Koirani Missyn lempinimi on Putte

16. Vanhempani erosivat kun olin 7v.

17. Olen kihloissa

18. Vihaan hammaslääkäriä ja kävin siellä viimeksi 6lla luokalla (Huom. viime viikon postaus suuhygienisti)

19. Minulla on liian vilkas mielikuvitus

20. Olen käynyt 'kallonkutistajalla'

21. Pienenä olin partiolainen ja huutomme oli 'Hiiret kokoontuu, kolossa kuin kolossa' -- Hah

22. Pidän sisustamisesta

23. En juo kahvia, vieläkään.. 

24. Syksyt ovat mielestäni masentavia

25. Olen isin tyttö

26. Pissasin housuuni 14v -vappuna humalassa.. huoh

27. Olin aluksi pitkään kosketusnäyttö- puhelimia vastaan

28. ..Enkä luultavammin olisi ostanut sellaista itselleni koskaan, mutta nyt kun sain sen lahjaksi, se on ollut korvaamaton

29. Sain naistenpäivänä ensimmäistä kertaa elämässäni kukkia rakkauspakkaukseltani

30. Aloimme seurustelemaan 09.03.09 (ensimmäinen oikea suhteeni)

31. Minulla on ahtaanpaikan kammo

32. En polta tupakkaa 

33. Kynteni kasvavat nopeasti pitkiksi, mutta maidon puutteen takia katkeilevat koko ajan

34. Välillä pääni sisäinen toinen maailma saa minusta otteen.

35. Arvostan maailmassa eniten isoäitiäni isäni puolelta

36. Sänky, joka meillä on makuuhuoneessa, on isäni äitini äitini vanha

37. Haluaisin kovasti vaihtaa asuntoomme jo lattiat

38. Tällä hetkellä teen henkilökohtaisen avustajan töitä

39. Tykkään pukeutua provosoivasti

40. En ole ikinä käynyt Virossa

41. Haluaisin kovasti matkustaa ympäri maata, lähinnä Floridaan, Ibizalle ja Bronxin kadut olis nähtävä!

42. Olen itselleni välillä liiankin ankara

43. Osittain haluaisin asua maalla, kun taas toinen puoli minusta mahdollisimman isossa kaupungissa hälinän keskellä

44. Pidän tanssimisesta/takapuolen heilutuksesta

45. Nuorison terveystodistuksessani lukee lisätietoa-osiossa: Murrosiän sopeutumisongelma, päihteiden kokeilu;ohjaus

46. Olen ollut töissä lentokentällä

47. Pidän blogin kirjoittamisesta

48. Hiukseni ovat oikeasti vaaleat

49. Pidin pienenä prinsessoista eniten Jasminesta, Bellestä ja Esmeraldasta

50. .. Ja pidän siis tietty edelleen ;)

51. Muumit on aina olleet pop

52. Haluaisin osata lasketella laudalla 

53. Minulla on monta erittäin hyvää ystävää

54. Vihaan ihmisiä jotka yrittävät tehdä huvin vuoksi toisten elämästä vaikeaa

55. Tahtoisin kissanpennun

56. En nykyään pidä uskonnoista puhumisesta lainkaan

57. Olen jääräpäinen

58. Minulle ei koskaan mikään riitä

59. Seuraavaksi haluan pääkallo-tatuoinnin

60. Tällä hetkellä olen hyvin niukalla budjetilla rahan suhteen, mikä on minulle aika uutta

61. Vaikka olen rohkea, jännitän tärkeiden asioiden hoitoa

62. ..Niin kuin nyt, kun pitäisi soittaa Kelaan, kirjoitan tätä 

63. Minulla on hyvä huumorintaju

64. Olen erittäin huono antamaan empatiaa äidilleni

65. Voisin puhua koko ajan

67. Minulla on nykyään musiikin kuuntelun takia huono kuulo

68. Minulla on yksi synkkääkin synkempi salaisuus, joista vain hyvät ystäväni tietävät

69. Rakastan Kinder Maxi-patukoita

70. Rakastan myös ruokaa

71. Yritän nähdä aina kaikkien asioiden positiiviset puolet

72. .. Ja ainakin kehoittaa muita toimimaan niin

73. Koen huonoa omaatuntoa siitä, että en ehdi näkemään ja pitämään yhteyttä kaikkiin ystäviini

74. Pidän seksistä

75. Toivon että kun olet jaksanut lukea tänne asti, olet täysi-ikäinen tai muuten vain tietoinen kukista ja mehiläisistä

76. Tykkään ihan hullusti Vampyyripäiväkirjoista! Etenkin Damonista!

77. Horoskooppini on Kalat, joten oon sisältä hyvinkin herkkä taiteilijasielu

78. Koulussa lempiaineitani oli kuvis ja äidinkieli

79. Omistan yhden pikkusiskon, joka on mulle kultaakin kalliimpi <3 

80. Olen facebook-riippuvainen, etkös sinäkin?

81. Tällä hetkellä eläintarhaani kuuluu: Koira, kaksi kania ja hevonen

82. Olen käynyt laivalla viimeksi viime vuonna helmikuussa

83. Kotiamme on kuvailtu mm. 'ikean mainoskodiksi' 

84. Olen erittäin itseriittoinen ihminen

85. Pelkään uida järvessä, vihaan mutapohjia sekä mamelukkikaloja että haita (niitähän voi olla jokaisen rannassa suomessa? )

86. Uskon että kaikella on tarkoituksensa, ja että mikä ei tapa niin vahvistaa. Tosin en ymmärrä, miksi joistakin meistä halutaan haarniskan kovia?

87. Voisin katsoa joka päivä 'vaikeita' elokuvia, joissa joutuu käyttämään aivonystyröitään mm. Inception ja suljettu saari

88. Pelaan naamakirjassa Bubble witch Sagaa

89. Uskon kummituksiin, mm. meidän kotona/mummolassa Keuruulla kummitteli ja pahasti

90. Lempi ruokapaikkani on Boss Burger Nokialla, nams

91. Oon aikamoinen huomiohuora - nimen kaikilla merkityksillä

92. Puhun joskus liiankin suoraan

93. Rakastan käydä solariumissa sekä suihkurusketuksessa

94. Olen myös pitänyt jonkin aikaa ripsien pidennyksiä (ei ole tällä hetkellä)

95. Mulla ei ole lävistyksiä kuin korvissa, eikä tuu koskaan olemaankaan

96. En ole juonut maitoa sitten Jonna 5v-ajan jälkeen

97. Tunnen useasti olevani yksin, vaikka minulla onkin kavereita vaikka muille jakaa

98. Vaikka olenkin onnellisessa ja hyvässä parisuhteessa, kyllästyn tähän silloin tällöin

99. Olen maistanut kannabista nuoruusvuosina

100. Olen nykyään suht normaali :) haha

Hei tuhat pistettä ja miljoona torven soittoa, jos jaksoit lukea tänne asti! Toivottavasti ei tullut kolmeen kertaan jotain hyvinkin tärkeää asiaa elämästäni. Yritin tehdä postauksesta vähän kevyen ja ei niin vakavasti-otettavan, joten toivottavasti onnistuin siinä! 

Ps. Kiitos Emilialle hyvästä postaus-ideasta!

Karavaanari on kaikkien kaveri!

Viikonloppu lähti perjantaina käyntiin töissä piipahtamisella! Kotona sitten siivousta ja ruoan tekoa, sekä tavaroiden pakkaamista. Lähdettiin illalla kirjaimellisesti täyteen lastatulla autolla kohti Keuruuta. Pieneen pösöön mahtui siis neljä ihmistä, kaksi mäyräkoiraa (eläviä sellaisia) sekä kahdelle kissalle kuljetusboksit ja meidän kaikkien tavarat. Matka oli yhtä helvettiä. Näin kauniisti kerrottuna :) 


Istuin siskoni kanssa takapenkillä ja Anna Eriksson tunkeutui läpi kuulokkeideni samalla kun mamma popitteli etupenkillä ja mummo valitti elämästään repsikalla. Myös maastonakit eli mäyräkoirat Frodo ja Nemo tykkäsivät leveillä ja hyppiä syliin. Huoh. Perillä mentiin isukkia moikkaamaan Julian kanssa. Ilta meni syödessä ja puhuessa yhteiskunnasta ja syrjäytyneistä. Niinkuin aina (hah). Isäni opetukset menevät suurin piirtein karrikoidusti näin:  Olin kirjoitellut koulussa omaani sekä isäni nimeä kaunolla paperille, vahingossa se sattuikin olemaan jonkun testin taus. Ja kun vein lappua kotiin isälle allekirjoitettavaksi, tuli sieltä kommenttia: 'Oot yrittänyt väärentää mun nimmaria, se on laitonta. Jos teet isona noin, joudut vankilaan'. Yes sir. Mutta jutussa eteenpäin..

Tupperwarea!

Aamulla lähdettiin Uuraisille leirintäalueelle katsomaan mummoa ja Jussia (isäni äiti ja hänen miehensä). Nyt matkustus tapahtui mukavammin isolla citymaasturilla, jossa oli tilaa! Perillä karavaanarialueella vieteltiin Jussin 70w- juhlia ja kokonaiset 12 kpl marttoja ja martteja oli kokoontuneet vaunuun. Oh shit. No, sekaan vain ja juhlimaan. Vaunulla saimme paistettuja muikkuja sekä minä mummolta ihania söpöjä Tupperware-kupposia!  

Muikkusia!

Nyt sitten saavuin eilen illalla taas kotiin ja loppuilta meni katsoessa jälleen kerran Stieg Larssonin Millenium-trilogiaa. Tänään aamulla herättiin hyvissä ajoin ja työnantajani koira tuli minulle hoitoon. Musta keskikokoinen villakoira-uros Rocky! :) Missyhän on tunnetusti erittäin huono tulemaan toimeen toisten koirien kanssa, tosin pienet urokset ovat yleensä poikkeus. Niinpä Rocky tuli meille ja odotin jo pienellä paniikilla oven takana Rocky sylissä Missyn ovelle vastaan tuloa, mutta neiti tuli makkarista haukoitellen ovelle ja alkoivat iloisesti haistella toisiaan. Haukut tulivat heti hyvin juttuun, pari kertaa Rocky murisi pienesti Missylle ja piti tätä hiukan etäällä takapuolestaan. 

Sitten päätin lähteä ulos, kun noinkin nätti keli jälleen kerran! Kahden aivan erilaisen koiran kanssa ulkoilu oli aika haasteellista! Missy mennä juoksi vauhdilla ja meidän 'lauman' edellä flexissä, kun taas Rocky tuli rauhallisesti taka-alalla. Päästin sitten Missyn vapaaksi hankikannoille ja Rocky jäi minun kanssa katselemaan Missyn päätöntä menoa, sen yrittäessä saada hiiriä hengen sisältä. -.- 'Lenkki' meni kuitenkin hyvin, vaikkakin huomasin että kyseinen tien päästä päähän oli liian lyhyt reissu Missylle, mutta kylliksi ulkoilua Rockylle. Sisällä Rocky istui käppyrässä sylissäni ja Missy oli jaloissa kerällä. Hassua :) Nyt ulkoilemaan ja puuhailemaan vaikka ja mitä! Lounallakin on nyt ollut 5 päivän vapaat, huomenna voisi mennä neitiä moikkailemaan taas! Menkää kaikki ihmiset ulos ja nauttikaa, kesä on tulossa! B) 

Rocky

Suuhygienisti

Kuinka moni pelkää hammaslääkäriä? Nostakaa käsi ylös -- NYT! Mulla ainakin nousi käsi ylös. Oon tosiaan nyt sen 20 vuotta, ja viimeksi käynyt hammaslääkärissä muistaakseni 6. luokalla koulusta. 


Pelkään hammaslääkäreitä kuollakseni, tästä saan kiittää jo nyt edesmennyttä Lisbeth- tätiä Keuruun terveyskeskuksen hammashoitolasta. Nainen oli iso ja pyylevä, käytti hanskoja silloin tällöin, oli erittäin ronski otteinen ja huohotti joka kerta etovasti samalla kun tunki tavaraa suuhuni. Siispä ei, en pidä hammaslääkäreistä enkä ole sen jälkeen käynyt niitä 'huollattamassa'. 


Aamu alkoi siten, että äitini tuli hakemaan minut kotoa. Autossa minua odotti prinsessalahjakassissa 2x hammasharja, Jordanin hammaslanka varsi ja vaihtolangat, Listerinen suuvesi sekä Jenkki-pussi. Sitten mentiin (äitini pakotti) hänen minulle varaamalle ajalle suuhygienistille. Ou nou. 


Odotustilassa tuntui sille, että pyörtyisin hetkenä minä hyvänsä. Käteni hikosivat ja ihoni muuttui vaaleaksi. Minua pelotti ihan älyttömästi. Eniten varmaan se, että mitä hygienisti sanoisi minun välinpitämättömyydestäni hampaita kohtaan. Sisään otti minut mukava ja rempseä nainen. Pääsin penkille ja selvisi, että minulla ei edelleenkään ole yhden yhtäkään reikää Jippii! Mutta plakkia oli ihan älyttömästi ja sen rapsutuksessa sekä pois-otossa menikin aikaa, ja se sattui! Aivan älyttömästi. Jos joku teistä on käynyt ottamassa tatuointia, ja pitää neulasta lähtevää ääntä inhottavana sekä tatuoimista kivuliaana, niin menkää tuonne näillä hampailla. 


Lopuksi suuni oli täynnä verta ja älyttömän kivulias, kuin mikäkin louhos. Valittiin seuraavakin aika, jolloin otettaisiin vielä loppuja pois ja puunattaisiin loppuun kun ikenet ovat vähän tästä rauhottuneet. Haastoin myös suuhygienistin ottamaan tatuoinnin (hänen mainitessaan halustaan, mutta uskalluksen puuttuvan), koska minäkin uskaltauduin hammashoitolan penkille. Niinpä siis, älkää olko yhtä idiootteja kuin minä. Hoitakaa hampaitanne, tai siis käykää hoidattamassa, kyllähän minäkin näitä kotona olen hoitanut :) 


Kotiin päästessä alkoi paleltamaan ihan älyttömästi ja suuta kolottamaan entisestään. Särkylääkkeen jälkeenkin otsa ja posket helottivat kuumana ja tärisin kylmyyttä, niinpä nousi lämpöä tämän operaation jälkeen. Nyt viltin alle katsomaan Stieg Larssonin trilogiaa! 


Niin ja käytiin me nopeasti vielä Nokialla kirpputori Novassa, löysin mustan kivan laukun! Ja kotona Nikita joutui pyllypesulle, taas kerran.. tässä kuvaa, kuinka neiti odotti kiltisti kun hain pyyhettä komerosta.. Hahha. 

Rennosti kylvyssä..

Kirppislöytö-laukku

Kengitys

Kengityspuuhia

Tänään oli Lounalla kengitys, joten klo 17 maissa tallille ottamaan neiti sisälle. Keli oli mitä hurjin, järkyttävä tuuli ja ihme sään vaihdoksia. Lounalla napattiin etupopot poies ja vuoltiin nättiin malliin sekä laitettiin uudet kengät ja samaiset hokit mitä edellisissä kengissä oli. Olin kuvaavinani teille kaikille mahtavan videon todisteeksi siitä, kuinka hurjasti Louna nauttii kengityksestä (ala- ja ylähuuli hytkyy molemmat ihan kilpaa sikin sokin) ja pää on pitkällä. Mutta, ilokseni huomasin 'kuvaamisen' jälkeen, etten ollut kuvannut sekuntiakaan. No, nyt joudutte siis vain uskomaan sanaani, neiti nauttii älyttömästi kengityksestä. :) Lounan minulla olon aikana, olen käyttänyt samaa kengittäjää ja ollut erittäin tyytyväinen jälkeen. Ja niin on ollut hevonenkin! Eli siis, jos joku kaipaa kengittäjää hevoselleen, niin huomio ja minulta nimiä kyselemään. Puhuttiin samalla myös, että koska neidin kavion laatu on niin hyvä, voisi kesän kokeilla ilman kenkiä. Sais olla 'paljasjalkainen hippi'.

Kengityksen jälkeen kengittäjä sai minut ostamaan vielä 7kg porkkanoita, nyt on mitä syötellä. Mitäpä muuta naiset tarvitsee mieheltä kuin 'kynsimanikyyriä, autollisen kenkiä ja ruokaa' ei ihme siis että Louna on ihastunut tähän henkilöön. Hah. Oli hauska huomata selvästi parin päivän aikana tullut raja neidin turkissa, siinä kohdin missä loimea on pidetty, on jo selvästi talvikarva lähtenyt ja kaula sekä pää on edelleen kuin haisulilla :) Nyhtäsin ja nypin karvoja Lounasta ikäisyyden, kokosin suitset ja puin varusteet päälle. Sitten lähdimme 'myrskyyn' kentälle. 

Kenttä oli hirveässä kunnossa, puolet siitä oli sohjoa ja ns. pettävää ja puolet älyttömän liukasta jäätikköä. Yritimme mennä aika lailla liukkaalla puolella enimmäkseen, koska neitihän ei rätinää jalkojen alla kestänyt. Yllätys yllätys. Selkäännousu meni suhteellisen hyvin, hirveästi ei tarvinnut kieputella ja juosta jakkara kädessä perässä. Neiti oli tänään mukavalla päällä, reipas mutta ei missään nimessä ylivirkku. Olen ajatellut kuolaimen vaihtoa kolmipalaan, mielellään vielä siihen malliin jossa keskiosa toimii rullana, uskoisin että olisi huomattavasti mukavampi kuin tuo nivel (edellisen omistajan ostama). 

Käyntityöskentely meni yllättävän nussakasti, ottaen huomioon että koirat olivat vauhkona vieressä tarhassa ja keli oli mikä oli. Parit väistöt saatiin myös 'läpi' tosin ei me jaksettu keskittyä kuin muutamaan askeleeseen, mutta siitähän se lähtee! Lopuksi nappailin ravipätkiä ja neiti heitteli perää nätisti alkuun, mutta lopulta saatiin nätit ravit molempiin suuntiin. Tänään olin myös itse huomattavasti valmistautuneempi selässä. En siis roikkunut ohjissa ja kieppunut/kaappunut puolelta toiselle. Pystyin ajoittain jopa keskittymään omiin virheisiini ratsastajana ja pyrkiä korjaamaan niitä. Mukava kerta takana, toivottavasti uusi satula löytyisi mahdollisimman pian.
P.S. Kokeilin ensimmäistä kertaa laittaa jotain videopätkiä, joten.. katsokaa ilman ääniä älkääkä kärsikö kovasti huonosta puhelinlaadusta :)
P.P.S. Tiedän, meitä ei suurimmaksi osaksi Lounan kanssa videolla edes näy, kun on musta mustaa vasten. Seuraava hevonen voiskin olla sitten vähän värikkäämpi tapaus (hah)

Weekend

Viikonloppu meni ihanasti aurinkoisen sään vallatessa ja aivan liian nopeasti, niin kuin yleensä aina. Perjantai meni kirjaimellisesti 'hölläillen' (Vihaako joku muukin taffelin hölläys-mainosta, kuin minä?) ja siitä ei oikeastaan erikoisempaa kerrottavaa olekaan. Pakko silti antaa mainintaa The Voice of Finlandin loistavalle ja toinen toistaan paremmalle esitykselle, jota täälläkin kotona popiteltiin kotiteatterin avuin! Ehdottomasti tämän vuoden helmi suomalaisista pop-idoli-etsintä-ohjelmista. 


Lauantaina heräilimme hyvissä ajoin, pakkailimme kimpsut ja kampsut sekä Missyn autoon ja lähdimme kohti Jusun vanhempien kotitilaa. Matkalla oli mitä mahtavinta huomata, että kevät sekä kesä ovat ihan oikeasti vihdoin kohta täällä! Moottoritie oli kuuma- biisin mukaan ja yritin tuntea jo vihreän ruohon tuoksun, linnut lauloivat ja taivaalla olla paistatteli ihana aurinko (paras ystäväni). 


Olen usein ottanut puheeksi tämän ihmisten kanssa ja otanpa vielä täälläkin, miksi tilastojen mukaan ihmiset tekevät itsemurhia eniten keväällä? Itseeni kun kovasti vaikuttaa aina sää sekä pimeys niin en pysty tätä sisäistämään ollenkaan. Pidän erittäin paljon kyllä pimeissä illoissa syksyllä kynttilöistä, vilteistä ja villasukista sekä hyvästä elokuvasta, mutta se pimeys, se on silti mielestäni aina yhtä luotaan pois työntävä ja synkkä. Ei innostaisi lähteä ulos koska kun heräät on pimeää ja kun menet nukkumaan on jälleen kerran pimeää. Ihminen, tai minä ainakin, ikään kuin menen horrokseen tuona aikana. Mutta, ei puhuta pimeästä nyt, sillä ulkona oli mitä ihanin keli ja aurinko paistoi ja tunsin jälleen kerran sen kuinka luonto heräisi eloon uudestaan. 


Lauantaihin palatakseni siis.. Paikalle saapui myös Jusun sisko sekä hänen poikaystävänsä. Miehet lähtivät kolmeen pekkaan tekemään raavaita töitä metsään, kun me plikat sitten lähdimme tien toiselle puolen moikkaamaan heidän pappa-lämppäriään. Voi että kun se muistutti minusta näin pitkän tovin näkemisen jälkeen new forest-ponia! Tiedostan Lounan pieneksi ja siroksi mutta tuon vanhuksen selän päälle olisi voinut varmaan jo kuperkeikalla päästä :) En ollut siis nähnyt Rennyä sitten viime kesän. 


Jontsu (juhanin sisko) otti ja laittoi hepan valmiiksi ja lähdettiin yhteistuumin maastoon traktorin jälkiä painellen. Tämä pappa ei ollut saanut kunnon liikutusta sitten Tammikuun, jotenka virtaa tuntui riittävän senkin edestä!  Ja niinkuin aina, kuumui yhtä nopeasti kuin lieden pikalevy kutoselle. Jontsu ja Renny menivät sitten hankeen kahlaamaan ilman satulaa ja voi jösses kun pappa olisi painellut vaikka kuinka ja pitkään, mutta päätimme lopulta että nyt riittää, vaikkakin menohaluja olisi kovasti vielä ollut. Pellolta tultaessa metsätiellä otettiin pidätys-harjoituksia ja ne alkoivat tuottamaan tulosta ja molemmat ratsukon osapuolet rentoutuivat entisestään loppua kohden :) Vietiin Renny laitumelle ja lähdettiin käymään toisella tallilla (josta tulossa ikävä ja erillinen postaus).


Talleilun jälkeen vieteltiin hauskaa iltaa pelaten sekä herkkuja syöden ja saunoen. Ah, olikin ihan erilainen fiilis kun maalla sai touhuta koko päivän ulkona, unikin tuli paremmin.


Sunnuntaina Jusun porukoilta lähtiessä mä tipahdin Lounaa moikkaamaan ja Suvi saapui hetken kuluttua tallille myös. Harjailin Lounaa jonkin aikaa ja ihana oli huomata, että talvikarva alkaa lähteä jo hurjaa vauhtia pois kesän tullessa, Jes. 
Suvilla oli niinkin kamala suunnitelma mielessään, kuin minä Lounalla maastoon selässä (o-ou) ja meidän piti alkuun käydä kentällä, mutta siihen sitten jämähdimmekin. 
Viimeksi olen sen selässä käynyt silloin kiima-kertana ja sitä aikaisemmin kunnolla varmaan syksyllä, joten voin kertoa että se ei varmasti ollut kaunista katsottavaa (hah).  Selkään nousu sujui ihan hyvin, mitä nyt pientä pyörintää ja epälooginen jakkara minun alla. Heti selkään noustessa neiti sai pienen pyrähdyksen ja varmisti että olisin hereillä selässä. -No kyllä, hereillä oltiin.. Jotenkin koko hevonen tuntui kieppuvan ja kaappuvan alla tai sitten minulla oli mennyt tasapaino kadoksiin. Suvi huomautti maasta käsin että Louna ikään kuin 'laahaisi takajalkojaan' ja tunsin niiden menevän eri tahtia kuin etujalat. Lounalla on ennenkin ollut pientä töpötystä havaittavissa takajaloissa, mutta ei se samalta ole tuntunut. Nyt oli ikään kuin käynyt vaihdos etu- ja takapään jaloilla.  


Kokeiltiin sitten pienet ravipätkät ja alkuun ei tuntunut onnistuvan millään, tosin olin itse selässä kuin sähköjänis tauon jälkeen, joten siinä saattoi olla puolet myös minun vikaa. Lopulta ravispurtit nähtiin molempiin suuntiin (välillä jotain ihmeen peitsausyrityksiä taas) 


Jossakin vaiheessa S huomasi, että satula saattaa oikeasti keikkua nyt ja aikas lailla, nimittäin satulavyö oli löysällä. iiks. No kieltämättä, sen jälkeen olo tuntuikin jo hieman enempi tukevalta eikä kaikki kiepsunut takapuolen allani enään. Sitten vaihdettiin ratsastajia ja Suvi pääsi kokeilemaan toista kertaa Lounaa selästä käsin. Pienten ravipätkien jälkeen todettiin yhdessä jälleen kerran, että satula ei istu neidin selkään enään ollenkaan. (ja on se ollut omalle takapuolelle epämiellyttävä istuakin, itse olen ihan etukenossa koko aika) Niinpä nyt on sitten etsinnässä ja ostoslistassa kaiken muun lisäksi myös satula joka ei ihan ole yleensä halvimmasta päästä puutelistalla. Jospa tämä tästä, pikkuhiljaa iloksi muuttuisi kun saadaan kaikki varusteet sopiviksi :) Illalla tallin jälkeen piipahdin vielä töissä pikaisesti ja sitten Ah, ansaittua leffan katsomista sekä nauramista Idolsille. Diandran sekä Heikin esitykset tosin oli hyvät! 


Huomenna yritän ehtiä tekemään postauksen tästä huolestuttavassa kunnossa olleesta tallista, jossa viikonloppuna kävimme. Pahoittelut pitkästä romaanista ja kuvien puutoksista.