Seuraa johtajaa

Tänään heräsimme Jusun kanssa ysin maissa ja aamupalan jälkeen suuntasimme J:n porukoiden luokse metsähommiin/vierailemaan. Ulkona oli mitä ihanin ja aurinkoisin keli myös tänään, ja oli ihanaa huomata niin sulat maantiet kuin auki olevat järvet matkan varrella. Kävimme perillä Missyn kanssa lenkillä ihastelemassa keväistä keliä sekä pelailimme korttia ja Blokusta. Niin ja paransimme maailmaa taas aika lailla parempaan suuntaan :) 

Klo oli jotain yli kuuden illalla kun lähdimme kotia päin ja poikkesimme tallilla Lounaa katsomassa. Siellä se neiti höristeli taas minulle ystävälliseen sävyyn portilla, mentiin talliin ja tein pikaisen puunauksen jonka jälkeen varusteet päälle ja kentälle. Tänään pääsin kokeilemaan uuden tallin kentän valaisu-ominaisuuden, ja siellähän näkyi toosi hyvin! Lounalla oli ikävä kyllä edelleen kiima, jotenka meillä meni puolet ajasta siihen, että neiti pissaili kiimapissoja ympäri kenttää sekä höristeli ja nosteli häntäänsä päädyn orille. Myös laidalla olevat estepuomit olivat jotenkin tänä iltana erikoisia. 

Harjoiteltiin tänään taas kerran paikoillaan oloa. Niin helppoa kuin se onkin kirjoittaa ja tokaista, mutta voi ei. Tämä on yksi vaikeimmista ja ylitse pääsemättömistä pyynnöistä Lounan mielestä, ja siksi sitä juuri harjoitellaan. Tein toistoja n. 10min, roikuin satulasta enkä pitänyt ohjista kiinni. Kun sain haluamani, eli paikoillaan seisovan hevosen, vaihdettiin harjoitusta. Jätin Lounan keskelle kenttää 'oman onnensa nojaan' ja katsoin lähtisikö se seuraamaan minua. (Typykällä kun on yleensä tapana olla kiinnostunut kaikesta muusta, kuin henkilöstä jonka kanssa työskentelee.) Ja kuinka ollakkaan, se tuli perääni. Reilun vartin verran kävelin, käännyin, pysähdyin ja jatkoin matkaani ja Louna tuli korvat hörössä perässäni. En voinut uskoa. Se oli niin mahtava tunne, etten osaa sitä sanoin kuvailla. Monen muun hevosen kanssa tämä on ollut ihan itsestään selvää, mutta en uskonut että myös minä ja Louna siihen pystyisimme. Sen jälkeen harjoittelimme painon tuloa niskaan ja pään laittoa alas (koska pusikkoon ilmestyi jokin pelottava mörkö, ja kaulan oli pakko olla pystyssä kuin lyhtypylväs.) Lopulta minun ei tarvinnut kuin laittaa kämmen hellästi korvien taakse, niin pää oli jo maassa ja sain iloista pörinää. Teimme myös peruutuksia sekä muutamia väistöjä maasta käsin. Kaikin puolin onnistunut kerta! 

Olen nyt siis saanut jo, uskokaa tai älkää (*koputtaa puuta*) KOLME = 3 positiivista kertaa Lounan kanssa työskentelystä. Huomasin tänään että itsetuntoni tämän hevosen suhteen on nousemassa hienoa vauhtia entiseen :) Sitten murmeli pääsikin talliin iltapuulle ja nukkumaan. 

Kotona nyt pyykkiä laitellessa ja silmien painuessa ristiin, Huomiseen! XXX

Terkuin: JÄLLEEN ONNELLINEN HEPAN OMISTAJA :)

Sori, mutta tähän kirjoitukseen ei vaan yksinkertaisesti saa laitettua liikaa nuita hymynaamoja! :)