Meillä oli Julian kanssa tiedossa tyttöjen ilta! Siukku kävi nappaamassa meille makuunista Twilightin aamunkoi osa 1:n bluerayna ja tuli bussilla meille :) Täällä mä siivoilin sitten hetken aikaa kämppää taas kuntoon (ja jos joku miettii, miksi ihmeessä toi siivoaa joka pv? -niin tässä vastaus: Meillä on Missyllä sekä Nikitalla&Naomilla karvanlähtöaika.. joten kämppä on joka toinen päivä järkyttävässä kunnossa) . Sitten kun olin saanut siivoiltua, otettiin Julian kanssa Missy mukaan ja lähdettiin hakemaan meidän 'lähimmäisestä kaupasta' herkkuja ja iskettiin kaksi kärpästä yhtä aikaa. Tuli kulutettua osa karkeista jo matkalla. Hih. Kotona leffan aikana pakosti repeiltiin vähän väliä, jotenkin vaikka kuinka haluaisin noista twilighteista tykätä, niin kyllä täytyy myöntää että mua ärsyttää suurettomasti niissä olevat 'hiljaiset kohdat, jossa belle ja edward katselevat toisiaan tuskissaan parin metrin päästä' ja musiikki soi. Ei ihan mun juttu.
Perjantaina meillä oli kirjaimellisesti Grandiosan mainoksista tutuksi tullut 'Pizzaperjantai' Jusun kanssa. Käytiin iltapäivällä kaupassa hakemassa pizza-aineksia ja napattiin molemmat pari 'uutta' siideriä/olutta. Tykätään maistella aina erilaisia alkomahooleja Jusun kanssa. Silloin tällöin. No ensinnäkin, minä otin kyllä toisen takuuvarman lempparini Somersbyn päärynän ja sitten uuden tuttavuuden: Belgialaisen Stassen-rose siiderin. Oli muuten hyvä! Suosittelen maistamaan mikäli olet täysi-ikäinen ja et ole kokeillut aiemmin ;) Ja PS. Pakko mainita, mun pizza ei ole koskaan onnistunut näin hyvin kuin nyt!
Lauantaina lähdettiin jälleen kerran Jusun porukoiden luokse Porin suunnille. Silloin kun oli nää hullut rajuilmat ja metsää kaatui, sähköjä meni, niin tuolta meni metsää nurin järkyttävät määrät. Ja siksipä niitä joutuu 'pojat' vieläkin korjailemaan. Käytiin siinä sitten illasta saunomassa ja tietty siirryttiin kesäaikaan! Jippii..
Sunnuntai-aamuna lähdettiin hyvissä ajoin aamupalan jälkeen ajelemaan kotia päin ja pysähdyttiin samalla moikkaamaan Lounaa. Nappasin sen tarhasta mukaani ja lähdin suoraan 'maastoon'. Köpöteltiin siinä rauhaksiin ihan riimun & riimunnarun kanssa. Jusu otti myös Missyn ulkoilemaan ja mentiin alkupätkä kuin happy family-mainoksessa. Sitten lähdettiin tutkimaan, lähtisikö tieltä mihinkään suuntaan mukavaa traktorilla tehtyä polkua, metsätietä sun muuta. No, emme löytäneet kumpaakaan edellä mainituista ja Louna alkoi vikuroimaan. Se hyppäsi/peruutti/riuhtaisi itsensä kahdelle jalalle ja hirnui kavereilleen. 'Kohtaus' oli pian ohi ja sain neidin rauhottumaan ja ottamaan yhtä lunkisti kuin alussakin.
Hetken päästä tuli toinen ihmeellinen hyppypomppuloikkakoikka-setti ja sainkin tällä kertaa roikkua kunnolla narun päässä, ettei Louna olisi painellut tallille takasin. Käännyttiin tallille päin, ja tuli kolmas sähköshokki juuri, kun auto oli meidät ohittanut (Louna ei edes pelkää autoja). Siinä vaiheessa ajattelin, että juu.. ei ihan ehkä hetkeen ole mulla vielä tarvetta mennä maastoon (ainakaan tolle tielle, missä liikennettä) tämän hepon selässä. Vaikka neiti ei autoja sun muita oikeasti pelkääkkään, on sillä silti ihan älyttömästi liikaa virtaa niitä kohtaamaan. Siispä, joko A. Laitan suvin selkään ja toivotan hyvää matkaa B. Odotan kesälaitumelle pääsyä ja sen paikan upeita ja rauhallisia maastoja tai C. Kävelen niin usein kun mahdollista, tuolla tiellä edes maasta käsin Lounan kanssa. Uskon että käytän vähän jokaisesta nuista! Sitten kun neiti oli calm down otin ja vein sen tarhaan ja lähdettiin autolla kohti kotia. Koko matkan oikeaa 'kainaloa/rintalihasta' särki, ja ajattelin sen olevan vaan ja ainoastaan pikkasen tärähtänyt noista Lounan riekkumisista.
Sitten kotiin tullessa napattiin Julia kyytiin meille. Aloin tekemään heti kanakeittoa, ja sitten näinkin tyhmä asia, kuin pöydän pyyhintä sai oikean rintalihaksen kiinnikekohdan ihan kamalaksi. En pystynyt tekemään enään yhtään mitään koko kädellä, siihen särki ja vihloi älyttömästi. Liikeradat alas ja taaksepäin sujui ihan hyvin, mutta muissa kuului ritinää ja rätinää sekä vihloi hullusti. Eilisilta meni siispä itse hienosti tehdyn kantositeen kanssa, lihasrelaksantin ja särkylääkkeen voimin. Ennen nukkumaan menoa käsi oli tosi hyvän oloinen, mutta sitten kun otin kantositeen pois, niin sama särky ja vihlominen alkoi.
Tänään käden vointi on ihan yhtä inhottava. Mutta, koska olen vastarannan kiiski, en ole menossa Tk:hon sitä näyttämään, ellei tää nyt huomiseen mennessä parane :) Kiitos Louna, mamma loves u!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti