Eilen töiden jälkeen mentiin laidunpaikalle tekemään uusia laitumia, kun edelliset oli jo aika kauniisti ja siististi jyrsitty. Päätin sitten napata Lounan samoin tein riimunnarun kanssa käpöttelemään.
Neiti tuli korvat höröllä höristen vastaan portille ja antoi laittaa riimun päähän laskemalla kaulaa lempeästi. Ikävä kyllä kaikki meidän yhteydestä ja lempeydestä loppui siihen. Harjailin typykän nopeasti ja lähdin suorin tein maastoon. Renny sai pienen slaagin jäätyään yksin ja mylläsi kaikki hiekat ja purut 'seinille'. No, niin sai Lounakin hepslaakin.
Neiti hyppi ja pomppi ja jyräsi päälleni kuin mikäkin traktori aivan jatkuvalla syötöllä.
Mentiin yhteensä varmaan 20min lenkkiä edes takasin, pysähdyttiin, pompittiin molemmat ja tapeltiin. Lopulta aloin saamaan ehkäpä jonkin sortin tuntumaa (?) ja ajattelin että nyt olisi ehkä hyvä aika lopettaa, ennen kuin joku saisi taas monosta.
Edellisen kerran Lounan selässä oli Jusun sisko, joka intiaanina pysyi kuin ihmeen kaupalla selässä, vaikkakin L nousi paikoiltaan hurjana pystyyn ja teki pienen pyrähdyksen. Ikävä kyllä samalla etujalka mottasi mua käteen ja siitä jäi paska fiilis. Niin, ja tietysti siitä myös, että kun menin Lounaa ottamaan kiinni tempun jälkeen rauhassa, niin meinasin saada vielä takajaloistakin.
Täytyy nyt tässä kesän aikana (kolmen työn ohella) yrittää miettiä, mikä lopputulos olisi paras Lounalle ja mikä minulle.
perjantai 25. toukokuuta 2012
sunnuntai 20. toukokuuta 2012
Lounan kuulumiset
Nyt iski taas hirveä häpeä ja stressi, kun kirjoitusaiheita olisi nivaskassa enkä ole ehtinyt/saanut aikaiseksi niitä alkaa purkamaan. Joten nyt yhteenveto Lounasta to-pe välille pikaisesti.
Torstaina saatoi katamalla ja saavuttiin Jusun kanssa about 13 aikoihin tallille. Neidillä oli kengitys ja puunaustoimenpiteet hoidettiin sitä ennen tietysti. Kengittäjä ilmoitti että on joskus puoli 14 aikoihin paikalla, joten mentiin vesitihkuun maasta käsin säheltämään kentälle hetkeksi.
Mentiin ravipätkiä ja L yritti alkaa irrottelemaan innoissaan olan takaa. Harjoiteltiin pysähdyksiä ja seisomista (tämä kun on kaikista hankalin meille, Lounalle ainakin). Sitten oli vuorossa kengitys. Louna sai vihdoin hokit poies ja takajaloista tilsakumit veks. Samalla tuli tilalle nätit kesäpopot. Muistaakseni olen aikaisemmassa kengitys-postauksessa joskus taannoin kertonut siitä, miten neiti mälvää huuliaan innoissaan kengityksessä? No tässä olisi nyt sitten vihdoista viimein pieni videopätkä todisteeksi. (ikävä kyllä en ole sitä osannut jostain syystä kääntää oikein päin)
Torstaina saatoi katamalla ja saavuttiin Jusun kanssa about 13 aikoihin tallille. Neidillä oli kengitys ja puunaustoimenpiteet hoidettiin sitä ennen tietysti. Kengittäjä ilmoitti että on joskus puoli 14 aikoihin paikalla, joten mentiin vesitihkuun maasta käsin säheltämään kentälle hetkeksi.
 |
| Vielä kurainen ennen puunausta |
Mentiin ravipätkiä ja L yritti alkaa irrottelemaan innoissaan olan takaa. Harjoiteltiin pysähdyksiä ja seisomista (tämä kun on kaikista hankalin meille, Lounalle ainakin). Sitten oli vuorossa kengitys. Louna sai vihdoin hokit poies ja takajaloista tilsakumit veks. Samalla tuli tilalle nätit kesäpopot. Muistaakseni olen aikaisemmassa kengitys-postauksessa joskus taannoin kertonut siitä, miten neiti mälvää huuliaan innoissaan kengityksessä? No tässä olisi nyt sitten vihdoista viimein pieni videopätkä todisteeksi. (ikävä kyllä en ole sitä osannut jostain syystä kääntää oikein päin)
Sitten siirrytään suoraan perjantaihin. Meillä oli edessä muutto kesälaitumille! Lähdettiin hyvissä ajoin liikkeelle minun käydessä ensin kirjoittamassa kaksi uutta työsopimusta ja meidän hommattua uusi polyrottinki-sohvasetti parvekkeelle. Saatiin kuljetukseen tallilta traikku lainaan ja paikan päällä yllätys yllätys satoi jälleen.
Ensin napattiin kaikki kimpsut kampsut Transittiin ja sen jälkeen pyyhin neidin karsinan puhtaaksi ja viimisenä muttei vähäisimpänä, nappasin L:n pesukäytävälle, pesin kurasta ja aloitettiin lastaus.
Valitettavasti kuvia kopituksesta ei tullut napattua, mutta voin kertoa ilokseni, että neiti tepasteli koppiin hyvin ja tyytyväisenä neljännellä kerralla. Siis WAU! Kolmena ensimmäisenä kertana L riuhtaisi näpsäkästi itsensä aina pystyyn ja minä menin tietysti räsynukkena narun perässä, mutta sitten sain kuin sainkin sen koppiin topakkana mimminä! Jes!
 |
| Alien kopissa |
Sitten lähdettiin ajamaan kohti laidunpaikkaa. Kaveriksi Louna sai laitumelle jälleen tutun kaverin Rennyn. Kuljetus, kopista ulos tulo ja kaikki sujui juuri jetsulleen ja hepat pääsivät
pian talven jälkeen tekemään taas tuttavuutta.
 |
| Joku villikettu eksynyt kuvaan... |
 |
| <3 |
 |
| Dinosaurus :D |
 |
| PAKOON! |
 |
| Renny |
 |
| Voimamittelöt meneillään |
tiistai 15. toukokuuta 2012
Hyppypomppukoikkaloikka
Eilen olin pitkän tauon jälkeen katsomassa Lounaa. Oli ihana huomata että neiti oli jo vaihtanut aikalailla talvikarvan pois ja oli iloisena portilla vastassa korvat höristen. Viime kertainen näkeminen kun ei ollut kovin onnistunut. Heh
Harjailuun ja puunailuun meni jokseenkin taas aikaa, mutta sitten napattiin vermeet päälle ja marssittiin kentälle. Nyt oli pakko alkaa tosissaan harjoittelemaan selkäännousua, koska tämän viikon perjantai on Lounan muuttopäivä laitumelle ja voin kertoa, että siellä selkäännousua on vieläkin vaikeampi harjoitella.
Selkäännousuhan siis on onnistunut jokseenkin joka kerta (tunnissa tai kahdessa ja tavalla tai toisella) mutta ideana olisi se, että Louna seisoisi paikoillaan, vielä silloinkin kun selkään ollaan kapuamassa. Ja tietysti, jotta ei tulisi liian tylsää harjoituksista, niin Jumala tai joku muu korkeampi on luonut minulle lyhyet jalat. Surullista.
No, ensin tehtiin nousuharjoituksia satulan kanssa. Jusu oli apuna roikkumassa toisella puolen. Sitten napattiin satula pois, koska selvästikkin Lounaa ärsyttää se, kun satula on liian leveä ja kiepahtaa paikaltaan joka kerta pari senttiä.
Lounan selässä ei ollakkaan ennen käyty ilman satulaa (minulla olon aikana ainakaan) joten nyt oli sitten kokeiltava sitäkin.
Pääsin vaappumaan juuri ja juuri pari kertaa Lounan päälle, mutta siihen sen jätinkin sitten omalta osaltani. Onneksi oli koekaniini Jusu, joka innostui hyppimään ja pomppimaan Lounan selkään pariinkin otteeseen. Ja se meni hienosti. Siihen nähden mitä nyt Jusulla heppastelukokemusta on.
Lounaa alko jossakin vaiheessa kiristellä harjotukset aikaslailla ja jouduin pari kertaa ärähtämään kunnolla. Vähän väliä järkyttävää steppausta ja pään heittelyä, potkimista sivuille ja näykkimisyrityksiä! Kaikista mukavin sirkus saatiin aikaseks, kun oltiin illasta liikkeellä ja kaikki kaverit pääs sisälle syömään ennen neitiä.
Selkäännousuharjoitusten lisäksi ravailtiin maasta käsin ja tehtiin pysähdys- sekä väistöharjoituksia. Neiti kun on tunnetusti vmäinen maasta käsin ja yrittää hyökkiä päälle aina silloin tällöin. Useammalla kerralla kun ravailtiin niin että ohjat oli napattu kaulan päältä käteen, L yritti vetää itseään kauemmas ja alkaa riehumaan, mutta ei tarvinnut kun pari kertaa ärähtää ja jatkaa matkaa, niin ne temput oli siinä. :)
Torstaina olisi tiedossa kengitys, saadaan vihdoin hokit pois (joita yritin itse tuloksetta vääntää pois) ja kesäpopot alle. Sitten seuraavana päivänä Louna pääseekin matkustamaan traikulla laitumelle Renny-ruunan kaveriksi jälleen.
Harjailuun ja puunailuun meni jokseenkin taas aikaa, mutta sitten napattiin vermeet päälle ja marssittiin kentälle. Nyt oli pakko alkaa tosissaan harjoittelemaan selkäännousua, koska tämän viikon perjantai on Lounan muuttopäivä laitumelle ja voin kertoa, että siellä selkäännousua on vieläkin vaikeampi harjoitella.
Selkäännousuhan siis on onnistunut jokseenkin joka kerta (tunnissa tai kahdessa ja tavalla tai toisella) mutta ideana olisi se, että Louna seisoisi paikoillaan, vielä silloinkin kun selkään ollaan kapuamassa. Ja tietysti, jotta ei tulisi liian tylsää harjoituksista, niin Jumala tai joku muu korkeampi on luonut minulle lyhyet jalat. Surullista.
No, ensin tehtiin nousuharjoituksia satulan kanssa. Jusu oli apuna roikkumassa toisella puolen. Sitten napattiin satula pois, koska selvästikkin Lounaa ärsyttää se, kun satula on liian leveä ja kiepahtaa paikaltaan joka kerta pari senttiä.
Lounan selässä ei ollakkaan ennen käyty ilman satulaa (minulla olon aikana ainakaan) joten nyt oli sitten kokeiltava sitäkin.
Pääsin vaappumaan juuri ja juuri pari kertaa Lounan päälle, mutta siihen sen jätinkin sitten omalta osaltani. Onneksi oli koekaniini Jusu, joka innostui hyppimään ja pomppimaan Lounan selkään pariinkin otteeseen. Ja se meni hienosti. Siihen nähden mitä nyt Jusulla heppastelukokemusta on.
Lounaa alko jossakin vaiheessa kiristellä harjotukset aikaslailla ja jouduin pari kertaa ärähtämään kunnolla. Vähän väliä järkyttävää steppausta ja pään heittelyä, potkimista sivuille ja näykkimisyrityksiä! Kaikista mukavin sirkus saatiin aikaseks, kun oltiin illasta liikkeellä ja kaikki kaverit pääs sisälle syömään ennen neitiä.
Selkäännousuharjoitusten lisäksi ravailtiin maasta käsin ja tehtiin pysähdys- sekä väistöharjoituksia. Neiti kun on tunnetusti vmäinen maasta käsin ja yrittää hyökkiä päälle aina silloin tällöin. Useammalla kerralla kun ravailtiin niin että ohjat oli napattu kaulan päältä käteen, L yritti vetää itseään kauemmas ja alkaa riehumaan, mutta ei tarvinnut kun pari kertaa ärähtää ja jatkaa matkaa, niin ne temput oli siinä. :)
Torstaina olisi tiedossa kengitys, saadaan vihdoin hokit pois (joita yritin itse tuloksetta vääntää pois) ja kesäpopot alle. Sitten seuraavana päivänä Louna pääseekin matkustamaan traikulla laitumelle Renny-ruunan kaveriksi jälleen.
sunnuntai 6. toukokuuta 2012
La Rafle
En ole niin kypsä ja fiksu ihminen, ettäkö saisin sisäistettyä pahan oloni selkeäksi tekstipätkäksi, mutta yritetään..
Pidemmän aikaa on noussut esiin kamalia lehtiarikkeleita raiskauksista sekä väkivaltatapauksista, mitä ihmiset ovat sitten yhdessä nostattaneet esille mm. facebookissa.
Melkein aina, joku neropatti on käynyt kommentoimassa jutun alle jotakin tähän tyyliin: ' ylläri, oliko edes ulkomaalaistaustainen?'
Minkä ihmeen takia tälläisissä kamalissa tapahtumissa ja uutisissa, ihmiset keskittyvät siihen, mistä maasta tekijä on? Muuttaako se uhrin tilannetta parempaan suuntaan, jos tekijä ei ole valkoihoinen ja naapuri?
Mielestäni ihmiset keskittyvät vihaamiseen liikaa. Keskittyvät vihan tunteeseen, eivätkä asioiden korjaamiseen. Kyllä meistä jokainen osaa olla sika ja saastainen ihminen, aivan varmasti, mutta kuka osaa katsoa näissäkin tapauksissa asiaa silmiin ja yrittää tehdä parannusta? Oikea ratkaisu ei ainakaan ole rasistisuus. Se ei johda mihinkään nyt eikä jatkossa.
Katsoin eilen illalla elokuvan La Rafle- Pariisin vainotut ja voin myöntää, että elokuva nostatti esiin niin surua kuin vihaakin.
Elokuva sijoittuu 1942 vuodelle, jolloin Pariisissa juutalaisten on pidettävä keltaista tähteä vasemman rinnan kohdalla, merkkinä juutalaisuudestaan. Tarina alkaa hetki hetkeltä kiristyä, juutalaisilta kielletään asioita ja heidän menojaan rajoitetaan. Lopulta langetetaan ulkonaliikkumies kiellot ja irtisanotaan juutalaisia viroistaan.
Heinäkuun 16 päivä Ranskan poliisi repii yöllä ihmiset pois kodeistaan. Lapset, miehet, naiset sekä vanhukset, terveydentilastaan huolimatta. Mukaan saa ottaa kahdelle päivälle ruoka-aineksia, sekä lämpimää vaatetta. 13 000 juutalaista kerätään kokoon pyöräilystadionille, ja näky on karmiva. Mukana on yli 4 000 lasta.
Parin päivän jälkeen, on siirron aika. Väki siirretään tavaravaunujunissa kohti leiriä.
Leirillä ollessaan ihmiset jaksavat olla onnellisia, koska ovat yhdessä perheensä kanssa. Sen jälkeen alkaa sietämätön julmuus. Miehet, naiset ja lapset erotetaan toisistaan.
Lasteja tulee ja menee, vaan määränpäästä ei ole kenelläkään tietoa. Lopulta lapset lähtevät viimeisenä leiriin jääneinä vanhempiensa luo. Osa ei muista enään sukunimeään, osa on sairaita ja kaikissa näkyy toivo siitä, että kohta he olisivat taas vanhempiensa turvassa.
Lopulta kerrotaan hoitohenkilökunnalle, joka leireissä toimi, ettei yksikään ole päässyt kertomaan uudesta paikasta. Ettei Idässä, mihin heitä siirrettiin, ollut juutalaisille alueita. Heidät kaikki tapettiin kaasulla.
Kaksi poikaa onnistuvat karkaamaan elokuvassa keskitysleiriltä ja kolme nähdään lopussa hengissä.
Elokuva oli pitkään aikaan taas niin raskas, etten tiedä pystyisinkö sitä valitsemaan ja katsomaan uudestaan. Toivon kuitenkin, että jokainen ottaisi ja katsoisi kyseisen elokuvan, jolloin saataisiin edes yksi tai kaksi ihmistä enempi ajattelemaan.
Kyseinen elokuva perustuu tositapahtumiin, ja monet ajattelevat varmasti, että se oli ennen. Mutta ei, mielestäni yksikään ihminen, joka haukkuu ja nimittelee toista uskontokuntaa rasistisesti, ei voi arvostella Hitleriä. Meidän keskuudessamme tänäkin päivänä, on ihmisiä jotka ajattelevat samoin kuin tuo hullu mies. Ja se on sairasta.
Lopettakaa ihmiset vihaaminen, koska sillä emme saavuta yhtään mitään.
Kuvat Google/La Rafle movie
Pidemmän aikaa on noussut esiin kamalia lehtiarikkeleita raiskauksista sekä väkivaltatapauksista, mitä ihmiset ovat sitten yhdessä nostattaneet esille mm. facebookissa.
Melkein aina, joku neropatti on käynyt kommentoimassa jutun alle jotakin tähän tyyliin: ' ylläri, oliko edes ulkomaalaistaustainen?'
Minkä ihmeen takia tälläisissä kamalissa tapahtumissa ja uutisissa, ihmiset keskittyvät siihen, mistä maasta tekijä on? Muuttaako se uhrin tilannetta parempaan suuntaan, jos tekijä ei ole valkoihoinen ja naapuri?
Mielestäni ihmiset keskittyvät vihaamiseen liikaa. Keskittyvät vihan tunteeseen, eivätkä asioiden korjaamiseen. Kyllä meistä jokainen osaa olla sika ja saastainen ihminen, aivan varmasti, mutta kuka osaa katsoa näissäkin tapauksissa asiaa silmiin ja yrittää tehdä parannusta? Oikea ratkaisu ei ainakaan ole rasistisuus. Se ei johda mihinkään nyt eikä jatkossa.
Katsoin eilen illalla elokuvan La Rafle- Pariisin vainotut ja voin myöntää, että elokuva nostatti esiin niin surua kuin vihaakin.
Elokuva sijoittuu 1942 vuodelle, jolloin Pariisissa juutalaisten on pidettävä keltaista tähteä vasemman rinnan kohdalla, merkkinä juutalaisuudestaan. Tarina alkaa hetki hetkeltä kiristyä, juutalaisilta kielletään asioita ja heidän menojaan rajoitetaan. Lopulta langetetaan ulkonaliikkumies kiellot ja irtisanotaan juutalaisia viroistaan.
Heinäkuun 16 päivä Ranskan poliisi repii yöllä ihmiset pois kodeistaan. Lapset, miehet, naiset sekä vanhukset, terveydentilastaan huolimatta. Mukaan saa ottaa kahdelle päivälle ruoka-aineksia, sekä lämpimää vaatetta. 13 000 juutalaista kerätään kokoon pyöräilystadionille, ja näky on karmiva. Mukana on yli 4 000 lasta.
Parin päivän jälkeen, on siirron aika. Väki siirretään tavaravaunujunissa kohti leiriä.
Leirillä ollessaan ihmiset jaksavat olla onnellisia, koska ovat yhdessä perheensä kanssa. Sen jälkeen alkaa sietämätön julmuus. Miehet, naiset ja lapset erotetaan toisistaan.
Lasteja tulee ja menee, vaan määränpäästä ei ole kenelläkään tietoa. Lopulta lapset lähtevät viimeisenä leiriin jääneinä vanhempiensa luo. Osa ei muista enään sukunimeään, osa on sairaita ja kaikissa näkyy toivo siitä, että kohta he olisivat taas vanhempiensa turvassa.
Lopulta kerrotaan hoitohenkilökunnalle, joka leireissä toimi, ettei yksikään ole päässyt kertomaan uudesta paikasta. Ettei Idässä, mihin heitä siirrettiin, ollut juutalaisille alueita. Heidät kaikki tapettiin kaasulla.
Kaksi poikaa onnistuvat karkaamaan elokuvassa keskitysleiriltä ja kolme nähdään lopussa hengissä.
Elokuva oli pitkään aikaan taas niin raskas, etten tiedä pystyisinkö sitä valitsemaan ja katsomaan uudestaan. Toivon kuitenkin, että jokainen ottaisi ja katsoisi kyseisen elokuvan, jolloin saataisiin edes yksi tai kaksi ihmistä enempi ajattelemaan.
Kyseinen elokuva perustuu tositapahtumiin, ja monet ajattelevat varmasti, että se oli ennen. Mutta ei, mielestäni yksikään ihminen, joka haukkuu ja nimittelee toista uskontokuntaa rasistisesti, ei voi arvostella Hitleriä. Meidän keskuudessamme tänäkin päivänä, on ihmisiä jotka ajattelevat samoin kuin tuo hullu mies. Ja se on sairasta.
Lopettakaa ihmiset vihaaminen, koska sillä emme saavuta yhtään mitään.
Kuvat Google/La Rafle movie
perjantai 4. toukokuuta 2012
Minttu
Nyt mä sen tein. Kiusasin itseäni ja oikein urakalla. Siitä lähtien kun olen nähnyt Kim Kardashianilla Mintun blazerin, himoitsin samaa.. Simppeli mutta tyylikäs. Ja tuo väri on vaan yksinkertaisesti niin raikas.
Koska nyt pitäisi pitää rahapussin nyörit tiukkaakin tiukemmin kiinni ja satsata kaikki ylimääräinen raha Lounaan sekä parvekkeen kesä-ilmeeseen, olen yrittänyt välttää vaatekauppoja sekä kuvastojen kuolausta. Mutta nyt astuin synnin pesään.
Koska nyt pitäisi pitää rahapussin nyörit tiukkaakin tiukemmin kiinni ja satsata kaikki ylimääräinen raha Lounaan sekä parvekkeen kesä-ilmeeseen, olen yrittänyt välttää vaatekauppoja sekä kuvastojen kuolausta. Mutta nyt astuin synnin pesään.
Alla siis haaleampi mintun värinen paituli ja sen päällä bleiseri. Rakastuin molempiin, mutta sain kun sainkin jätettyä vaatteet henkariin ja lähdin paikalta pois voittajana -ko? :)
No saapahan nääkin rahat satsattua meidän partsiin, postausta siitä tulossa vaihe vaiheelta kun ready! Hauskaa viikonloppua kaikille! <3
torstai 3. toukokuuta 2012
Louna 9v
Nyt pitää taas läpsiä hetki itseään poskille, siitä syystä ettei ole saanut aikaiseksi kirjoittaa..
Sunnuntaina käytiin Suvin kanssa moikkaamassa Lounaa. Pistettiin polle kuntoon (kaivettiin kuran alta poni esiin) ja vehkeet päälle --> kentälle. Selkään nousi ensiksi Suvi, katsottiin että jostain kumman syystä Louna laahustaa ja astuu oudosti vasemmalla etusella. Sitten kävin minä selässä ja sama oikkuminen jatkui. Vasemman kierroksen ravissa jalka meni ihmeellisesti kun taas oikea kierros ei onnistunut millään.
Jalka ei kuitenkaan ollut kuuma, eikä siitä silmin ja käsin kokeillen löytynyt mitään. Sitten jätettiin vajaampi treenipäivä sille tienoin ja lähdettiin poies.
-------------------------------
Eilen kävin sitten tallilla uudestaan Lounailemassa, jälleen naapurini kanssa. Ensiksi tsekattiin pienen pieni pippurinen ponitamma nimeltä pipari, naapurini Ms J. pyöräytti parit hassun näköiset liinaympyrät ponin kanssa.. ja meno oli hurjaa! :) Samaisella tallilla mieltäni erityisen paljon miellyttänyt Vilma-tamma taas myhäili tyytyväisenä kun jutustelin sille ja vähän rapsuttelin. Ihanan oloinen tapaus johon voisin paneutua enempi milloin tahansa!
Sen jälkeen oli vuorossa lämpimällä säällä Louna. Again. Pistin pollen kuntoon ripeästi ja siirryin kentälle. Ja sanon tämän mahdollisimman nopeasti, laittamatta enempää suolaa henkisiin haavoihini: Selkäänmenoa harjoiteltiin PUOLI TUNTIA tuloksin kaksi puremaa ja kun lopulta pääsin selkään, en ehtinyt saada kuin juuri jalan yli toiselle puolen.. niin whiuu.. Oli poni poissa alta. Hetki mentiin jonkin sortin rodeota, yritin tasapainotella selässä yhden jalustimen avulla, satula vinossa selässä, mutta se oli muksis.
Jalat tärisi ja tutisi, mutta selkään oli noustava. Hommasta ei meinannut tulla mitään, jalat ei toiminut ja päässä pyöri, niinpä tallin omistaja piti Lounaa kiinni ja Ms J roikkui jalustinhihnassa. Kun pääsin selkään ja sain käsin siirrettyä molemmat jalat jalustimiin, lähdettiin eteenpäin reippaasti. Otin sitten jo pian 'ravit' eli siis laukat ja peitsaukset ja pomppuravit molempiin suuntiin ja sitten loppukäynnit ja selästä pois.
Olo oli mitä inhottavin pitkään aikaan. En muista millon viimeksi olisin tippunut enkä voinut käsittää pään jyskytystä. Tipuin vasemmalle kyljelle ja löin samalla takaraivon maahan.
-----------------------------
Anyway, tänään on Louna-neidin synttärit joten Happy B-day Louna 9W!
Sunnuntaina käytiin Suvin kanssa moikkaamassa Lounaa. Pistettiin polle kuntoon (kaivettiin kuran alta poni esiin) ja vehkeet päälle --> kentälle. Selkään nousi ensiksi Suvi, katsottiin että jostain kumman syystä Louna laahustaa ja astuu oudosti vasemmalla etusella. Sitten kävin minä selässä ja sama oikkuminen jatkui. Vasemman kierroksen ravissa jalka meni ihmeellisesti kun taas oikea kierros ei onnistunut millään.
Jalka ei kuitenkaan ollut kuuma, eikä siitä silmin ja käsin kokeillen löytynyt mitään. Sitten jätettiin vajaampi treenipäivä sille tienoin ja lähdettiin poies.
-------------------------------
Eilen kävin sitten tallilla uudestaan Lounailemassa, jälleen naapurini kanssa. Ensiksi tsekattiin pienen pieni pippurinen ponitamma nimeltä pipari, naapurini Ms J. pyöräytti parit hassun näköiset liinaympyrät ponin kanssa.. ja meno oli hurjaa! :) Samaisella tallilla mieltäni erityisen paljon miellyttänyt Vilma-tamma taas myhäili tyytyväisenä kun jutustelin sille ja vähän rapsuttelin. Ihanan oloinen tapaus johon voisin paneutua enempi milloin tahansa!
 |
| Erittäin edustava kuva meistä molemmista /Jenny F. |
Sen jälkeen oli vuorossa lämpimällä säällä Louna. Again. Pistin pollen kuntoon ripeästi ja siirryin kentälle. Ja sanon tämän mahdollisimman nopeasti, laittamatta enempää suolaa henkisiin haavoihini: Selkäänmenoa harjoiteltiin PUOLI TUNTIA tuloksin kaksi puremaa ja kun lopulta pääsin selkään, en ehtinyt saada kuin juuri jalan yli toiselle puolen.. niin whiuu.. Oli poni poissa alta. Hetki mentiin jonkin sortin rodeota, yritin tasapainotella selässä yhden jalustimen avulla, satula vinossa selässä, mutta se oli muksis.
Jalat tärisi ja tutisi, mutta selkään oli noustava. Hommasta ei meinannut tulla mitään, jalat ei toiminut ja päässä pyöri, niinpä tallin omistaja piti Lounaa kiinni ja Ms J roikkui jalustinhihnassa. Kun pääsin selkään ja sain käsin siirrettyä molemmat jalat jalustimiin, lähdettiin eteenpäin reippaasti. Otin sitten jo pian 'ravit' eli siis laukat ja peitsaukset ja pomppuravit molempiin suuntiin ja sitten loppukäynnit ja selästä pois.
Olo oli mitä inhottavin pitkään aikaan. En muista millon viimeksi olisin tippunut enkä voinut käsittää pään jyskytystä. Tipuin vasemmalle kyljelle ja löin samalla takaraivon maahan.
-----------------------------
Anyway, tänään on Louna-neidin synttärit joten Happy B-day Louna 9W!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)