Hyppypomppukoikkaloikka

Eilen olin pitkän tauon jälkeen katsomassa Lounaa. Oli ihana huomata että neiti oli jo vaihtanut aikalailla talvikarvan pois ja oli iloisena portilla vastassa korvat höristen. Viime kertainen näkeminen kun ei ollut kovin onnistunut. Heh


Harjailuun ja puunailuun meni jokseenkin taas aikaa, mutta sitten napattiin vermeet päälle ja marssittiin kentälle. Nyt oli pakko alkaa tosissaan harjoittelemaan selkäännousua, koska tämän viikon perjantai on Lounan muuttopäivä laitumelle ja voin kertoa, että siellä selkäännousua on vieläkin vaikeampi harjoitella. 


Selkäännousuhan siis on onnistunut jokseenkin joka kerta (tunnissa tai kahdessa ja tavalla tai toisella) mutta ideana olisi se, että Louna seisoisi paikoillaan, vielä silloinkin kun selkään ollaan kapuamassa. Ja tietysti, jotta ei tulisi liian tylsää harjoituksista, niin Jumala tai joku muu korkeampi on luonut minulle lyhyet jalat. Surullista. 

No, ensin tehtiin nousuharjoituksia satulan kanssa. Jusu oli apuna roikkumassa toisella puolen. Sitten napattiin satula pois, koska selvästikkin Lounaa ärsyttää se, kun satula on liian leveä ja kiepahtaa paikaltaan joka kerta pari senttiä. 


Lounan selässä ei ollakkaan ennen käyty ilman satulaa (minulla olon aikana ainakaan) joten nyt oli sitten kokeiltava sitäkin. 

Pääsin vaappumaan juuri ja juuri pari kertaa Lounan päälle, mutta siihen sen jätinkin sitten omalta osaltani. Onneksi oli koekaniini Jusu, joka innostui hyppimään ja pomppimaan Lounan selkään pariinkin otteeseen. Ja se meni hienosti. Siihen nähden mitä nyt Jusulla heppastelukokemusta on. 


Lounaa alko jossakin vaiheessa kiristellä harjotukset aikaslailla ja jouduin pari kertaa ärähtämään kunnolla. Vähän väliä järkyttävää steppausta ja pään heittelyä, potkimista sivuille ja näykkimisyrityksiä! Kaikista mukavin sirkus saatiin aikaseks, kun oltiin illasta liikkeellä ja kaikki kaverit pääs sisälle syömään ennen neitiä. 


Selkäännousuharjoitusten lisäksi ravailtiin maasta käsin ja tehtiin pysähdys- sekä väistöharjoituksia. Neiti kun on tunnetusti vmäinen maasta käsin ja yrittää hyökkiä päälle aina silloin tällöin. Useammalla kerralla kun ravailtiin niin että ohjat oli napattu kaulan päältä käteen, L yritti vetää itseään kauemmas ja alkaa riehumaan, mutta ei tarvinnut kun pari kertaa ärähtää ja jatkaa matkaa, niin ne temput oli siinä. :)


Torstaina olisi tiedossa kengitys, saadaan vihdoin hokit pois (joita yritin itse tuloksetta vääntää pois) ja kesäpopot alle. Sitten seuraavana päivänä Louna pääseekin matkustamaan traikulla laitumelle Renny-ruunan kaveriksi jälleen.