Yli esteiden

Kaunis

Aamulla heräsin tosi mukavaan tekstiviestiin, hyvä kaverini jyväskylästä opiskeluajoilta oli ajamassa 'meidän ohi' kihlattunsa kanssa ja he tulisivat piipahtamaan jos suinkin sopisi. Niinpä nousin ripeästi sängystä ja pistin hihat heilumaan! Missyllä on karvanvaihtoaika, joten kämppä on myös sen mukainen. Sain kuin sainkin paikat suht koht kuntoon, kun kaverini soitti jo ovikelloa. Myönnettäköön se nyt tässä, että hetken pidin heitä oven takana kyllä, ennen kuin uskalsin päästää sisään :)  


Kahvien jälkeen vieraat jatkoivat matkaansa ja me Missyn kanssa lähdettiin ulos! -10 astetta, mutta niin pirtsakka ja aurinkoinen keli että voi vinde! Lenkillä oli yksi huvittava seikka; minulla on tapana aina 'selättää' missy maahan, kun toinen koira tulee vastaan ja sille on olevinaan tarvetta haukkua tai uhitella. No, kun meitä sitten tuli jackrusselin terrieri pyylevän iäkkäämmän naisen kanssa vastaan, nousi Missyn niskakarvat pystyyn ja haukunta alkoi. Saman tien nappasin sen lumipenkkaan ja pidin maassa, kunnes nainen koirineen olisi mennyt ohi. Sitten, nainen päättääkin lisätä panoksia ja jäädä kyselemään minulta koiran koulutusohjeita. Ei ole todellista! (hah) Pidin siinä samalla koiraa sitten maassa kaksin käsin ja kerroin, että näin minulla on tapana toimia, ja se on mielestäni ollut ihan toimiva tapa tämän yksilön kanssa. Onneksi nainen lopulta tajusi jatkaa matkaa, toivotti hyvät päivän jatkot ja lähti tiehensä.  Sisälle päästyä tein pastaa itselleni ja sitten odotin toisen kaverini saapumista.


Sitten kun kaverini saapui (poikaystäväni sisko) lähdimme nokka kohti tallia, Lounaa katsomaan. Laitoimme Lounan kuntoon, ja niinkuin Suvi fiksuna hokasi pari päivää sitten, Lounan selkäjumit ja kiima ovat kulkeneet käsi kädessä. Tänään kiima alkoi olla jo aika lailla ohi, ja selkäkivut näköjään palanneet. Louna ei kuitenkaan aristanut paljoa selkää, joten laitoin satulan selkään ja muut vermeet päälle ja kentälle. Yritettiin aluksi selkään nousua, mutta neiti ilmoitti selväksi heti, että selkä on kipeä ja sinne ei ole menemistä. Nappasin siispä satulan pois selästä ja suitsista ohjat veks, ja ajattelin että irtojuoksutellaan sitten!

Black Beauty

Kun puomit olivat vielä maan tasolla

Hevonen = Muuli, Minä = Pokemon

Kentän vasemmassa takanurkassa on kolmas, vai jopa neljäs portti, jossa on ollut lankku osittain (ikään kuin ristikon toinen osa) ja kuin ollakkaan, Louna hyppäsi pysähdyksistä sen yli kentän toiselle puolen! Onneksi matka tyssäsi lyhyeen, koska toisella puolen oli vain korkea hanki ympärillä, ja auralla ajettu pieni alue. Niinpä menin coolisti hakemaan Lounan kentälle takaisin, ja ajattelin: Esteitä siis! Rakensimme kaverini kanssa n. 50cm ristikon ja yritimme saada hyppäämään itsekseen. Lopulta tallin omistaja tuli jakamaan neuvojaan, ja toi liinan puomin toiseen päähän. 


Lounalla nousi esille jälleen kerran uhittelu-tappo-vaihe ja to (lyh.tallin omistaja) tuli 'näyttämään' kuinka uhoaminen saataisiin raukaistua. Ikävä kyllä, nyt joudun sanomaan, että hän ei tunne hevosta eikä sen toimintamallia, siispä tämä kyseinen metodi oli väärä mielestäni. Hän asettui vastakkain Lounaa, ja läpsytti käsiään ja yritti saada kauemmas, onnistumatta siinä. Lopulta hän meni kyykkyyn, ja Louna sinkosi kauas. (tämä juurtaa juurensa siitä, että kaverini Heta opetti sen väistämään lumipallolla heittoa takapuolen taakse, siispä asia ei ollut minulle uusi). To:n mielestä tilanne oli raukaistu täten pois, mutta Lounan haastaessa hänet toistamiseen, tilanne ja kuvio sekä 'ratkaisu' menivät jälleen saman rumban. 


En tiedä minkä takia, mutta jok'ikisellä ihmisellä on tähän asti ollut luulo, että vika on minussa ja minun pelkotiloissani, ei siinä että Louna oikeasti kokisi tilanteen uhkaavana. Näin se ei ikävä kyllä vain ole. Louna kokee tämän kyseisen tilanteen haasteena, ja vastaa siihen kavioilla. En siis ollut ollenkaan tyytyväinen Ton toimeen enkä ns. lopputulokseen. 


Tilanne saatiin kuitenkin menemään ohi, ja Louna hyppäsi aina vain yli ja yli, tosin sen kohdan, missä oli ura (este uran vieressä, puomi ylhäällä uran kohdalla, ettei menisi siitä) Noh, tyyli on vapaa-tuumasin. Sitten päätin lisätä haasteita, kun neitiä ei selvästikkään miniristikot kiinnostaneet. Nostin esteen pystyksi about 80cm ja whiuu, se meni näpsäkästi ja hepposella vauhdilla yli pariinkin otteeseen. WAU! Siihen oli hyvä lopettaa :)

<3
Louna oli hiestä märkänä ja kentälle oli tulossa muita, joten nappasin riimun ja riimunnarun, ja lähdettiin maastoon maastakäsin loppukäynneiksi. Siellä räpsittiin pari kuvaa. Pahoittelut siitä, että esteiden ylityksistä ei ole kuvia, kädet olivat jo liian täynnä puuhaa silloin ;) Nyt kauppaan ja paistamaan makkaraa koirien, äitini, siskoni, Jusun ja isoäitini kanssa. -->