Viikonloppu meni ihanasti aurinkoisen sään vallatessa ja aivan liian nopeasti, niin kuin yleensä aina. Perjantai meni kirjaimellisesti 'hölläillen' (Vihaako joku muukin taffelin hölläys-mainosta, kuin minä?) ja siitä ei oikeastaan erikoisempaa kerrottavaa olekaan. Pakko silti antaa mainintaa The Voice of Finlandin loistavalle ja toinen toistaan paremmalle esitykselle, jota täälläkin kotona popiteltiin kotiteatterin avuin! Ehdottomasti tämän vuoden helmi suomalaisista pop-idoli-etsintä-ohjelmista.
Lauantaina heräilimme hyvissä ajoin, pakkailimme kimpsut ja kampsut sekä Missyn autoon ja lähdimme kohti Jusun vanhempien kotitilaa. Matkalla oli mitä mahtavinta huomata, että kevät sekä kesä ovat ihan oikeasti vihdoin kohta täällä! Moottoritie oli kuuma- biisin mukaan ja yritin tuntea jo vihreän ruohon tuoksun, linnut lauloivat ja taivaalla olla paistatteli ihana aurinko (paras ystäväni).
Olen usein ottanut puheeksi tämän ihmisten kanssa ja otanpa vielä täälläkin, miksi tilastojen mukaan ihmiset tekevät itsemurhia eniten keväällä? Itseeni kun kovasti vaikuttaa aina sää sekä pimeys niin en pysty tätä sisäistämään ollenkaan. Pidän erittäin paljon kyllä pimeissä illoissa syksyllä kynttilöistä, vilteistä ja villasukista sekä hyvästä elokuvasta, mutta se pimeys, se on silti mielestäni aina yhtä luotaan pois työntävä ja synkkä. Ei innostaisi lähteä ulos koska kun heräät on pimeää ja kun menet nukkumaan on jälleen kerran pimeää. Ihminen, tai minä ainakin, ikään kuin menen horrokseen tuona aikana. Mutta, ei puhuta pimeästä nyt, sillä ulkona oli mitä ihanin keli ja aurinko paistoi ja tunsin jälleen kerran sen kuinka luonto heräisi eloon uudestaan.
Lauantaihin palatakseni siis.. Paikalle saapui myös Jusun sisko sekä hänen poikaystävänsä. Miehet lähtivät kolmeen pekkaan tekemään raavaita töitä metsään, kun me plikat sitten lähdimme tien toiselle puolen moikkaamaan heidän pappa-lämppäriään. Voi että kun se muistutti minusta näin pitkän tovin näkemisen jälkeen new forest-ponia! Tiedostan Lounan pieneksi ja siroksi mutta tuon vanhuksen selän päälle olisi voinut varmaan jo kuperkeikalla päästä :) En ollut siis nähnyt Rennyä sitten viime kesän.
Jontsu (juhanin sisko) otti ja laittoi hepan valmiiksi ja lähdettiin yhteistuumin maastoon traktorin jälkiä painellen. Tämä pappa ei ollut saanut kunnon liikutusta sitten Tammikuun, jotenka virtaa tuntui riittävän senkin edestä! Ja niinkuin aina, kuumui yhtä nopeasti kuin lieden pikalevy kutoselle. Jontsu ja Renny menivät sitten hankeen kahlaamaan ilman satulaa ja voi jösses kun pappa olisi painellut vaikka kuinka ja pitkään, mutta päätimme lopulta että nyt riittää, vaikkakin menohaluja olisi kovasti vielä ollut. Pellolta tultaessa metsätiellä otettiin pidätys-harjoituksia ja ne alkoivat tuottamaan tulosta ja molemmat ratsukon osapuolet rentoutuivat entisestään loppua kohden :) Vietiin Renny laitumelle ja lähdettiin käymään toisella tallilla (josta tulossa ikävä ja erillinen postaus).
Talleilun jälkeen vieteltiin hauskaa iltaa pelaten sekä herkkuja syöden ja saunoen. Ah, olikin ihan erilainen fiilis kun maalla sai touhuta koko päivän ulkona, unikin tuli paremmin.
Sunnuntaina Jusun porukoilta lähtiessä mä tipahdin Lounaa moikkaamaan ja Suvi saapui hetken kuluttua tallille myös. Harjailin Lounaa jonkin aikaa ja ihana oli huomata, että talvikarva alkaa lähteä jo hurjaa vauhtia pois kesän tullessa, Jes.
Suvilla oli niinkin kamala suunnitelma mielessään, kuin minä Lounalla maastoon selässä (o-ou) ja meidän piti alkuun käydä kentällä, mutta siihen sitten jämähdimmekin.
Viimeksi olen sen selässä käynyt silloin kiima-kertana ja sitä aikaisemmin kunnolla varmaan syksyllä, joten voin kertoa että se ei varmasti ollut kaunista katsottavaa (hah). Selkään nousu sujui ihan hyvin, mitä nyt pientä pyörintää ja epälooginen jakkara minun alla. Heti selkään noustessa neiti sai pienen pyrähdyksen ja varmisti että olisin hereillä selässä. -No kyllä, hereillä oltiin.. Jotenkin koko hevonen tuntui kieppuvan ja kaappuvan alla tai sitten minulla oli mennyt tasapaino kadoksiin. Suvi huomautti maasta käsin että Louna ikään kuin 'laahaisi takajalkojaan' ja tunsin niiden menevän eri tahtia kuin etujalat. Lounalla on ennenkin ollut pientä töpötystä havaittavissa takajaloissa, mutta ei se samalta ole tuntunut. Nyt oli ikään kuin käynyt vaihdos etu- ja takapään jaloilla.
Kokeiltiin sitten pienet ravipätkät ja alkuun ei tuntunut onnistuvan millään, tosin olin itse selässä kuin sähköjänis tauon jälkeen, joten siinä saattoi olla puolet myös minun vikaa. Lopulta ravispurtit nähtiin molempiin suuntiin (välillä jotain ihmeen peitsausyrityksiä taas)
Jossakin vaiheessa S huomasi, että satula saattaa oikeasti keikkua nyt ja aikas lailla, nimittäin satulavyö oli löysällä. iiks. No kieltämättä, sen jälkeen olo tuntuikin jo hieman enempi tukevalta eikä kaikki kiepsunut takapuolen allani enään. Sitten vaihdettiin ratsastajia ja Suvi pääsi kokeilemaan toista kertaa Lounaa selästä käsin. Pienten ravipätkien jälkeen todettiin yhdessä jälleen kerran, että satula ei istu neidin selkään enään ollenkaan. (ja on se ollut omalle takapuolelle epämiellyttävä istuakin, itse olen ihan etukenossa koko aika) Niinpä nyt on sitten etsinnässä ja ostoslistassa kaiken muun lisäksi myös satula joka ei ihan ole yleensä halvimmasta päästä puutelistalla. Jospa tämä tästä, pikkuhiljaa iloksi muuttuisi kun saadaan kaikki varusteet sopiviksi :) Illalla tallin jälkeen piipahdin vielä töissä pikaisesti ja sitten Ah, ansaittua leffan katsomista sekä nauramista Idolsille. Diandran sekä Heikin esitykset tosin oli hyvät!
Huomenna yritän ehtiä tekemään postauksen tästä huolestuttavassa kunnossa olleesta tallista, jossa viikonloppuna kävimme. Pahoittelut pitkästä romaanista ja kuvien puutoksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti