Kaapolle oli edellisessä paikkaa jostain ihmeen syystä lyöty ohuet ravikengät etusiin ja takaset jätetty ilman. Nyt ongelmana oli se, että heppa selvästi varoi paljon säteitään kivillä, kovalla pinnalla ja ylipäätään missä tahansa muualla paitsi pellolla. Joka kolmas askel olikin kompurointia ja askeleen pituus oli huomattavasti lyhyempi maastoteillä kuin pellolla.
Tämä johtui täysin siitä, että kaviot ovat ihan lätät ja ensimmäisenä maahan ottaa säde, eikä kavionreuna. Kannat siis ns. puuttuivat. Arto teki ihmeitä, sillä aikaa kun minä leikin 4-vuotiaan kanssa kotia ja Kaapo nautti kengityksestä! :)
Vaihdettiin nyt sitten kengät ratsukenkiin, ihan basic tapauksiin ja jätettiin vähän pituutta kengälle etenkin takasiin, jotta saadaan 'kannat' kuntoon.
Kokeilin sitten maasta käsin (koska ratsastushousut oli likomärät ja mudassa) kävellä ja juoksennella maastotiellä, ja ei muuten ollut kysettäkään kompuroinnista tai varomisesta!
Nyt lähdetään rauhaksiin liikkeelle, kun herralla tainnut koko iän olla kuitenkin ohkanen ravikenkä jalassa ja katsotaan alkaako liikeradat muuttua. Askel ainakin piteni luonnollisemman näköiseksi, eikä Kaapo tuntunut ihmettelevän uusia popoja laisinkaan.
Loppupätkään kuvasarjoja tältä päivältä. Enjoy!
 |
| Tää Pelle Hermanni-ilme pelasti mun päivän! |
 |
| Ollaan me jo hiukan sutkimmassa kunnossa! |
 |
| Loimi johon Louna hukkui, on juuri passeli Kaapolle |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti