Aurinkokin paistaa!

Olin eilen sekä toissapäivänä tallilla Kaapoilemassa jälleen, hiukan meinaa pitää kiirusta elämässä taas töiden ja hepan kanssa, mutta on se sen arvoista.. ainakin se heppastelu :) 


Eli toissapäivänä lähdettiin Suvin kanssa tallille, jotta S ehtisi näkemään Lounan ennen ensi viikon lähtöä ja samalla kurkkaamaan uutta karvaturpaa. Suvin ekat reaktiot tais olla jokseenkin jotkut mötköön, jytkyyn, jättiläiseen liittyvät Kaapon nähdessään (hah).


Ensiksi minä pomppasin selkään ja lähdin käpöttelemään tien kautta pellolle, jotta sain samalla havainnoillistettua kompastelut ja arkomiset tiellä. Sitten kun päästiin pellolle, niin askel muuttui jälleen pirtsakaksi ja vauhdikkaaksi. Käpöttelyn ja ravipätkän jälkeen päästin Suvin käymään selässä. Sen jälkeen oli taas Kaapon lempparihetki: vesiletkulla vilvoittelu! Tietysti 'rankan' treenin jälkeen joka ei kestänyt varmaan edes puolta tuntia :)


Sitten pakkailtiin aikalailla kimpsut kampsut ja lähdettiin kotiin. 


Tähän väliin ei niin olennaisena, sain pitkästä aikaa vaan olla yksikseni sen illan kotosalla, ja aloitin uudelleen alusta katsomaan Vampire diaries-ekaa tuotantokautta. Ah, nyt sitten eka ja toka olisi katsottava ennen kun kolmonen jo tulee postiluukusta. Nyt takaisin asiaan..


Eilen olin sitten töissä taas avustettavan luona pitkästä aikaa, ja pistettiin yhdessä tuumin nyt vähäsen mun työvuoroja 'jäihin' koska yks ihminen ei näköjään pääse kerralla kolmeen paikkaan. Mutta käyn tosiaan siinä nyt sitten silloin tällöin auttelemassa edelleen. 


Sitten töiden jälkeen starttasin tallille jälleen, keli oli mitä mahtavin, aurinko paistoi ja linnut laulo. Ihanaa, kesä alkaa sittenkin ehkäpä tulemaan takaisin!


Menin hakemaan Kaapoa ilman minkään sortin naruja laitumen alapuolelta. Siellä se minut huomattuaan nosti pään, hörisi ja juoksi luokse. Sitten alkoi armoton pusuttelu! Lähdin kävelemään kohti yläporttia, missä tavarat odottivat. Ja tämä jättihän seurasi minua perässä. Jos pysähdyin tai kävelin liian hitaasti, niin välillä tuuppasi turvallaan söpösti vauhtia. Taisi olla kiire taas tekemään jotain :) Ihana tapaus, en voi tarpeeksi hehkuttaa!


Kun olin napannut Kaapon, tapoin ehkä tuhat paarmaa poloisen kimpusta ja heitin pollelle kamat päälle. Sitten yllätin kaikki, jopa varmaan Kaapon, kun kipusin penkillä ihan yksikseen satulaan! Jihuu. Onpas mulla voittajafiilis. Ja tämähän on siis osittain myös Kaapon ansiota, koska satulavyötä saa jo yhdellä kireemmäksi, eikä se täten enään tipu päälle noustessa.


Eli on meidän pikkutreeneistä jotakin hyötyä ollut jo :) Sitten menin pellolle häärimään, mentiin eessun taassun, harjoiteltiin voltteja ja ympyröitä sekä hiukan pohjeapuja, jotka tuntuu vielä olevan aikalailla pimennossa Kaapolle. Voi että kun tämä herra tuntuu nauttivan joka asiasta, mitä sen kanssa touhutaan. On kyllä niin ihmisläheinen jättiläinen, että parempaa saa hetken aikaa hakea. 


Loppukäynneiksi lähdettiin sitten suoraan metsään laitumen nurkilta, ja siellä meitä olikin pienen ylämäen jälkeen vastassa mörkö. Nimittäin metsäkone. Joka oli tietysti sammutettuna, mutta kuitenkin keskellä tietä, ja sitä piti hiukan säikkyä.


Niinpä nousi Kaapokin kahdelle jalalle ja päräytti itsensä kodin suuntaan. No, onneksi tämäkin oli arvattavissa, ja sain herran pään käännettyä heti uudestaan menosuuntaan, ja sitten käytiinkin jo juttelemassa mörölle, eikä se meitä pois lähtiessäkään syönyt, eikä lähtenyt perään, vaikka Kaapo ensin niin ajattelikin :) 


Sitten loppupesut ja laitumelle kirmaamaan kamujen kanssa!