Myllerrystä

Tänään oli vihdoin se päivä. Lähdin aamulla kiireessä liikenteeseen. Kotoa nappasin vihreän hevospassin ja kiiruhdin bussille. Jäin abc:llä pois ja nappasin aamupalan sekä näin ystävääni Jasmiinaa joka oli sopivasti aamuvuorossa. 


Sitten lähdin traikkukyydin matkaan kohti laitumia. Hakemaan Lounaa uuteen kotiin. 
Laitumille mennessä olin oma puhelias persoonani, enkä miettinyt hetkeäkään asiaa ikävältä kantilta, että pian olisi neidin lähdön paikka. Perillä haettiin ensin aidasta kimpsut ja kampsut, sitten siirryttiin hakemaan Lounaa. Oli järkyttävän sateinen keli, joten lensin hienosti crocseilla perseelleni mäkeen, ja olin yltä päältä mudassa. (mitä ne saappaat auttaa Jusun auton perässä? hmm..) Nappasin Lounan riutuneena vesisateesta ja kävelin raskain askelin kohti traileria. Kaikki oli ohi niin nopeasti. 


Kun oltiin vuosi sitten Lounan-haku reissulla itse Tuusulassa, kopitettiin sitä melkein tunnin verran. Nyt me käveltiin yhdessä löysällä narulla heti sukkana sisään. Siinä vaiheessa purskahdin itkuun. Tiesin silloin, että meille oli syntynyt jonkun asteen luottamusside ja että Louna oli rento kanssani. Toivon niin kovasti neidin nauttivan uudesta paikasta täysin rinnoin ja oppivan paljon lisää asioita. 


Tämä päivä on mennyt aika myllertäen ylös ja alas. Menetyksen tuntee vasta sitten, kun auton näkee todella kaartavan pihasta pois ja kaverit jäävät surullisena hirnumaan perään. 
Sinne se meni, oma pieni kiukkupussi Lounani. 


Hauskoja seikkailuja Lounalle uuden ihmisen kanssa. Haluan uskoa, että joskus kohdataan jossain vielä, ja sillon ollaan molemmat parempia yksilöitä ja parempia yhdessä. 


En ikinä olisi voinut saada ihanampaa ensihevosta eikä kukaan muu olisi voinut opettaa minulle niin paljon niin vähässä aikaa <3