Edistystä!

Pahoittelut hiljaisuuseloni jälleen kerran.. Ei oo hyvä merkki, että joka kerta pitää potea ensimmäisenä huonoa omaatuntoa siitä, kun ei ole kirjoittanut. Heh. Yritän petrata jatkossa. 

En ole nyt vähiin aikoihin taas kirjoitellut Kaapon kuulumisista, mutta iloksenne voin kertoa että edistystä on huomattavasti! Oltiin viime sunnuntaina K:n kanssa ratsastelemassa, niin että siskoni Juliakin oli mukana. (Jonka piti räpsiä kuvia ratsastuksesta, mutta joka sitten jäi.. :( ) Lähdettiin reippaasti ensiksi maastoon, kiertämään meidän vakiopitkä maastolenkki. Kaapo oli virtapiirinä tapansa mukaisesti ja täynnä positiivista pörinäenergiaa, joka saa minut aina hymyilemään.

Maastossa kokeiltiin ensimmäistä kertaa kunnon samoilua. Koska Kaapo tuntuu olevan kömpelö mammutti jaloistaan - päätettiin lähteä ihan keskelle metsikkoa ylä-ala-mäkiin yrittämään onnea. Minulla oli kirjaimellisesti länkkäri-fiilis, kun annoin ohjat kaulalle ja pidin vain oikean käden varassa ohjat ilmassa. Jotenkin hevosen liikkeisiinkin pääsi istumaan paremmin ja syvemmälle, kun ei ollut ohjastuntumaa laisinkaan. Muutenkin pyrin pitämään Kaapon kanssa aina mahdollisimman pitkää ohjaa ja puolipidätteitä sekä istuntaa, ettei se jyrä-tyylisenä joudu kiskomaan köydenvetoa kanssani. Sillä se ei ole nättiä kenenkään mielestä.

Maastosamoiluun palatakseni, Kaapo yllätti minut positiivisesti parin kompuroinnin jälkeen, se joutui (varmaan ensimmäistä kertaa elämässään,heh) keskittymään jokaiseen askeleeseensa ja se oli mahtavaa. Samoilun päätteeksi mentiin takaisin maastotielle ja lopulta lehmien ohi. OHO. Noin kaksikymmentä lehmää mylvi ja ulvoi kuin dinosaurukset, kun näkivät meidät Kaapon kanssa. Herralla tutisi jalat niin, että uskalsin hetken jo pelätä pahinta. Selviydyttiin tilanteesta kuitenkin voittajina ja ohitettiin lehmät nätisti. 

Lopuksi mentiin pellolle ravailemaan ympyröitä. Jälleen samalla periaatteella kuin aiemmin, minä käytän vain ulko-ohjan tukea ja loput tapahtuu istunnalla sekä kurveissa sisäohjan ja ulko-ohjan puolipidätteellä. Sain Kaapon kaartamaan kaulaansa alas ja venyttämään selkäänsä. Ja muutamat ympyrät me menimme uskokaa tai älkää koottua ja hallittua ravia. Se oli mahtavaa. Herra ei tiennyt ihan miten polkea ja minne, mutta kyllä se liike takaa lähti ja jytinällä lähtikin. Ylläpito oli vaikein osuus ja heti onnistumisen jälkeen otinkin ravin pois. 

Mahtava onnistumisen tunne :) Hyvä me! Sen jälkeen suihkuttelut letkulla ja laitumelle syömään mussuttamaan vihreää.

30.8. Keskiviikko

Hain Kaapon laitumelta, annoin sen syödä vapaana ja laitoin kimpsut kampsut päälle. Minua itketti, koko päivä oli kaikin puolin surullinen, kylmä ja myllertävä. Kaapo jos joku sai minut paremmalle päälle. Sen sympaattinen olemus, ne silmät, aasin hörökorvat ja ilme jolla se minua katsoo. Sen täytyy olla rakkautta. Niin se on. 

Nousin selkään ilman kypärää, en halunnut pistää sitä päähäni tällä kertaa, koska olo oli muutenkin tukahtunut. Lähdettiin maastoon. Olo oli huojentunut jo heti selkäännousun jälkeen huomattavasti. Lähdimme kokeilemaan uutta metsäautotietä, suoraa pitkää pätkää jossa oli matkalla jos jonkinmoista risukkoa, puuta ja lätäkköä esteenä. Tämä oli koettelemus Kaapolle, ja hyvinhän siitä selvittiin. Risukoita päin puskettiin ja minä pidin huolen,ettei ne läiskäse hepan persuuksille. 

Maasto meni kaikin puolin hyvin ja saatiin samoilla sekä ravailla pitkiä pitkiä pätkiä vailla huolia. Ne me jätettiin pihaan. Oli asteen pidempi ja rankempi maasto kuin yleensä, ja kokeilin nyt Kaapon sekä samalla minun omaa kestävyyttä pitkillä ravisuorilla. Ja hengissä mutta hikisinä selvittiin. Miljoonan hirvikärpäsen saattelemana. Hyi. 

Lopuksi pienet ravit pellolla rutiininomaisesti ja sitten takaisin kotio. Nappasin Kaapon ja Missyn mukaani, sekä lähdin samaiselle pellolle ilman varusteita. Se on niin ihanan vihreä ja hyväruohoinen, että sinne oli pakko saada Kaapo syömään. 

Autuus, mistä se koostuu? -Siitä että koira on vapaana makaamassa vieressä, kun itse makaat katse kohti taivasta nurmella, ja vain vapaana syövän hevosen rouskutus rikkoo hiljaisuuden. 

'Mom, i'm coming...'

Heluna-lehmä hei!

Tämän tahdon muistaa aina, juuri tämän hetken. Se merkitsi minulle niin paljon ja antoi lisävoimia tuleville päiville. 

Sitten lähdettiinkin 'kotio päin'.

Viikonloppuna on nyt sitten Kaapolla muutto edessä. Päästään tutulleni Marille, jossa olimme aikoinaan Lounan kanssa. Innolla odotan, miten hommat lähtevät sujumaan talliympäristössä Kaapon kanssa.