Herkuttelua

Ihan ensinnäkin pahoittelut taas muutaman päivän hiljaiselosta. Tänään on ollut energinen ja ihanaa kevään valoa täynnä oleva päivä! Heräsin aamulla reippaana jo klo 6 maissa, nappasin adidaksen laukun harteille, takin yöpyjaman päälle sekä missyn kouraan ja lähdin jusun kyydillä äidin luokse. Tarkoitus oli mennä auttamaan isoäitiä arjen askareissa, kun eivät ne oikein 'ilman käsiä' tunnu sujuvan. Tällä viikolla on myös pikkusiskoni hiihtoloma ja hän on tänään lähdössä isämme luokse keski-suomeen loppulomaa viettämään, siispä päivä oli pyhitetty myös hänelle. 


Aloin eilen illalla taas jusun ehdotuksesta lukea kirjaa pitkästä pitkästä aikaa. Olen kerännyt nyt ehkäpä parisen vuotta viimeisiä puuttuvia kirjoja Kay Scarpetan sarjasta ja kun vihdoin olen löytänyt sen puuttuvan kolmososion, niin ei muuta kuin lukemaan! 
Aamulla äidille mentyäni jatkoin kirjan lukua ja nukahdin 8-10 välille. Sitten entistä reippaampana ihanaan aamuun uusiksi otettu herätys, elokuva kolme muskettisoturia, siskon laukun pakkauksia sekä koirien kanssa lenkillä käyntiä ja asioiden hoitelua. Isäni ja hänen naisystävänsä tulivat tänään käymään meillä synttärikahveillani, joten kiirettä riitti. 


Monet ihmettelevät (myös jusu ja siskoni) sitä, kuinka voin stressata niin paljon isäni tulosta joka ainoa kerta? Vastaus on seuraava: Silloin kun asuin opintojeni ajan samalla kadulla isäni kanssa, hän ei tullut käymään luonani kuin ehkäpä n. 5 kertaa. Asuin kuitenkin asunnossa yli vuoden. Osa syynä oli tietysti eläimet ja isäni allergia niitä kohtaan, mutta silti. Joka harva kerta kun isä oli tulossa käymään, piti puunata paikat kuntoon. Olihan hän sentään niin vaativa ja konservatiivinen. No, ensimmäisenä kertana kun isäni tuli käymään kahvilla, hän pyyhkäisi sormella television taustaa (oli kuvaputkitelkkari vielä tuolloin) ja sanoi; 'täältä et oo kyllä ainakaan pölyjä pyyhkinyt'. Hmph. Tuo yksi ja ainut, ensimmäiseen kymmeneen lauseeseen kuuluva lausahdus oli inhottava ja se sai kyllä henkiset suupieleni alas. Tein tuolloin töitä opiskelujen ohella ja olin erittäin erittäin kiireinen, siivoukseen sun muuhun ei riittänyt aikaa kuin öisin tai koulusta pinnaamalla. Siispä, tässä syy miksi olen kuin perseeseen ammuttu karhu, joka kerta kun isäni on meille tulossa. Ikävikseni, täytyy todeta vielä, että meidän ensimmäisessä omassa kodissa käynnin jälkeen, löytyi myös epämukavia ja huomauttavia kommentteja isäni suusta.

Huomatkaa, klo 15.54 otettu ja kaikki valo tulee ikkunasta! Ihanaa! :)

No, se siitä. Menneet on menneitä, mitä niitä turhaan kaivamaan :) Saimme kuin saimmekin siskoni avustuksella asunnon puhtaaksi ennen heidän tuloaan ja vihdoin pystyin tiputtamaan hiukan olkapäitäni alas. Tarjolla oli ihan nopeasti ja perus simppelisti valmistetut lämpimät voileivät, osa kana- ja osa kinkkutäytteellä. Sekä valmis rahkapitko ja keksejä. Ei sen kummoisempaa vaihteeksi.
 Tällä kertaa isäni +N viipyivät hämmästyttävän pitkään, mikä oli erittäin mukava ja positiivinen yllätys. Nyt lukemaan lisää Kay Scarpetan kamalista ruumislöydöistä ja huomenna toivottavasti yhtä ihanaa ja aurinkoista keliä kuin tänään! 

20 kpl tulppaaneja :)