Olen erittäin huono ihminen tekemään minkään sortin surutyötä. Yleensä tukahdutan tunteet tai pistän ne laatikkoon ja sängyn alle, ja unohdan.
Nyt kuitenkin minun suuri surutyöprosessini on alkanut.. nimittäin Lounan myyntiprosessi.
Tänään oli se päivä, kun potentiaalinen ostajaehdokas tuli katsomaan neitiä. Mentiin hyvissä ajoin laidunpaikalle ja hain Lounan katoksesta. Se tuli hyväntuulisena ja iloisena puskemaan päällään minua. Harjailin sitä hermostuneena, enkä maininnut sanan sanaa ääneen. Lopulta neiti menetti maltin, tökkäsi minua isosti turvalla ja jäi tuijottamaan. Ihan kuin sanoakseen; 'hei rauhoitu, minä tässä vaan ja kaikki menee kyllä hyvin.' Ikään kuin tuo lause olisi helpottanut oloani ja aloin pälättämään tammalle entiseen tapaan. Kerroin, että tänään olisi suuri päivä, ja että sen olisi tehtävä hyvä ensivaikutelma.
Käytiin pienet alkukäpöttelyt maasta käsin Lounan kanssa katsojaa odotellessa ja sitä oltiin sitten tosi pörheänä sekä huudeltiin Rennylle. Pian ajoi harmaa auto pihaan ja ovesta astui valloittava hymy. Huokaisin helpotuksesta. Se lämpö ja aitous, mikä huokui, tuuditti minut todella.
Mentiin katsomaan neitiä ja huomasin ehkä pienehkön empimisen ostajaehdokkaan mielessä. Lähdin hakemaan juoksutusraippaa ja jätin heidät keskenään hetkeksi. Sitten mentiin pellolle, minä narun päässä. Neiti ei temppuilut laisinkaan, virtapiirinä vaan kaahaili menemään vähäsen. Sitten oli ostajaehdokkaan vuoro ja se sujui myös mukavasti. Ehdotin sitten selkään menoa ja napattiin varusteet päälle ja sit menoksi!
Selkäännousu sujui sen suurempia ongelmia ja pian pikkupyrähdyksen (ala louna) jälkeen parivaljakko käppäili tyytyväisenä. Silloin huomasin pienen hymyn ostajaehdokkaasta, ja ajattelin kaupan olevan sinetöity. He kokeilivat vielä ravit liinan päässä ja sekin sujui nussakasti alkupassien jälkeen. Sitten loppukäyntejä ja taputuksia, sekä filmauksia ja kuvia.
Nyt huomiseen odotan malttamattomana, että mitä vastausta sieltä tulee. Uskoisin ja toivoisin, että vastaus on kyllä. :)
Kaikin puolin hyvä fiilis. Parilla synkkasi keskenään selvästi ja mun sekä Lounan väliset pienet ongelmat on nyt viime viikkoina loksahtanut kohdilleen. Neiti ei oo enään hetkeen ollut selän päällä, juoksutukset on sujunut hyvin ja koko Lounan olemus on muuttunut huomattavasti positiivisemmaksi entisestään.
Aurinko paistaa siis sanan joka muodossa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti