Uusi satula

Eilisilta meni aika lailla istuessa terveyskeskuksessa. Diagnoosina kahden tunnin odotuksen jälkeen oli rintalihaksen 'iso repeäminen'. Lappu jossa oli hienosti laitettuna oire latinaksi ja saikkua määrättynä kolme päivää. Ärsyttävää.


Tänään kävin pikaisesti työnantajan asioilla (toimin henkilökohtaisena avustajana tällä hetkellä) ja sitten tulin kotiin yksikätisenä siivoamaan. Hah.. oli oikein ratkiriemukasta. Sen jälkeen Suvi haki mut meiltä, käytiin noutamassa postista uus mustangin satula Lounalle (huom, meille uusi.. käytetty siis). Sitten tallille ja siellä minä toiminkin vaan ja ainoastaan sivusta katsojana kun Suvi toimi Lounan kanssa. Kokeiltiin ensinnäkin kärpäs/kuivatusloimea Lounalle ja se oli passeli, vaikkakin sininen :) Mutta eiköhän sitä kehtaa silti käyttää. Tyylikäs loimi, väri vaan ei kauhean neitimäinen! Oonko edes materialisti? Ja varusteharrastaja? Taidan semisti olla. No anyway, seuraavana oli satulan sovitus. Tässä uudessa mustangissa painopiste kohdistui jetsulleen oikeaan kohtaan! Hitusen liian leveä se kylläkin oli.. mutta, täytyy hommata joku hemmetin kallis ja tyylikäs lampaantalja sinne väliin, niin eiköhän saada toimivaksi! 


Suvi meni Lounan kanssa harjailun ja varusteiden jälkeen kentälle. Selkäännousu sujui paljolti paremmin kuin viimeksi. Neiti tuntui muutenkin olevan paljon edelliskertaa leppoisampi sekä yhteistyöhaluisempi. Vähäsen selkäännousun jälkeen se pyrähteli ja pörähteli mutta muuten meni ihan näpsäkästi. Ja suvi kehui satulan mukavammaksi istua kun wintecin. Itse en lähtenyt käsipuolena selkään edes yrittämään! Jusu yllätti hetken päästä ja ilmestyi tallille, oli ajelemassa siitä ohi ja päätti piipahtaa. Hetki juteltiin siinä sitten Jusun ja tallinomistajan kanssa ja Suvi pyöri ympärillä kentällä Lounan kanssa. Kun Jusu lähti, tajusin että nythän Suvi ja Louna on jo hetken aikaa ollut ravissa.. Ja siinä ne meni nätisti ravia pitkään ympyrällä ja suoralla. WAU. Vaikkakin Lounasta näki ja suvin kommenteille sen vinoudesta sai nauraa maha kippurassa, - se meni hienosti. On kyseessä kuitenkin Louna :) 


Kun ravailut oli ravailtu, Louna oli selvästi mairean ja tyytyväisen näköinen. Sitten mentiin maastoon (louna ekaa kertaa yksin ilman toista heppakaveria) ja minä kävellen vieressä henkisenä tukena, en tiedä kummalle ;) Neiti meni ihan rennosti välillä tasaisesti pöristellen, ohitti isot rakennustyömaakelat ihan ilman mukinoita ja sitten käännyttiinkin takasin tallille päin. Huomattiin molemmat että vauhti alkoi kiihtyä ja minä jäin jälkeen.. Pienen pieni säikähdys ja joku pieni konflikti ennen tallille kääntyvää risteystä, mutta siihen jäivät mua odottamaan ja leppoisasti meni loppuun asti. Oon ylpeä Lounapounasta ja ihan älyttömän onnellinen siitä, että oon löytänyt noin ihanan ihmisen kuin Suvi! :) 


Nyt lihasrelaksanttitabletteja tuplaten ja pää tyynyyn! Ei oikein tykännyt tästä päivästä toi käsivarsi.